Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi lapsillemme parasta, pysyä yhdessä vai erota?
25.12.2007 |
Mieheni kanssa ei tehdä enää muuta kuin riidellään. Pienikin asia ja iso riita saadaan aikaan. Ei ole väkivaltaa, mutta pelkään miestäni varsinkin nykyään kun on humalassa tai krapulassa.
Kumpikaan meistä ei halua joustaa toisen suhteen enää yhtään. Mies on sitä mieltä että työssäkäyvänä hän saa olla illat vapaasti kotosalla, ja vapaapäivät viettää miten haluaa, pääasiassa harrastustensa parissa. Vuosia tätä on jatkunut ja aina vaan pahentuu. Enkä jaksa enää patistaa, pyytää, muistuttaa asioista. En jaksa huutaa, en jaksa nalkuttaa.
Parisuhdeterapiaa mies ei halua, haluaa vain että minä olen täysin hiljaa ja kaikki jatkuu ennallaan. Eli mies jatkaa huoletonta elämää, välillä lapsia leikittäen, kerran viikossa seksiä vaimon kanssa ja muuta seurustelua ei tarvita.
Mietin vain asiaa lasten kannalta, kärsisinkö miehen seuraa vielä 10 vuotta. Sitten lapset olisivat tarpeeksi isoja...
Kommentit (15)
Hoidan AIKUISEN tehtävät perheessämme. Hoidan lapset, kodin, kaikki juoksevat asiat. Hoidan miehen laskut ajallaan. Huolehdin, että ympäristömme on turvallinen lapsillemme, mitä joudunkin miehen jäljiltä jatkuvasti parsimaan. Enpä enää osaa muuta tehdä, enkä halua kaikesta yksin vastatakaan. Olisiko aikuisena minun tehtävä päätös erosta vai mitä neuvoisit? Nalkutus ei toki ole kovin aikuista, mutta usko että joka kodissa joskus nalkutetaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko kenties helpompaa ilman sitä miestä?
Kohtele miestäsi niin kuin olisit häneen juuri vasta rakastunut, kehu hänen hyviä puoliaan ja muistele ääneen, miksi ihmeessä juuri hänet ehdoin tahdoin valitsit itsellesi puolisoksi ja lastenne isäksi.
Näyttele vaikka jos ei muuten luonnistu. Kokeile viikon verran ja jos ei miehesi tänä aikana ole reagoinut mitenkään uuteen asennoitumiseesi, jätä hänet.
Mies nukkui pitkään, heräsi, maleksi sohvalle peiton alle. Oli ilmeisesti ollut kuulolla " hmm vaimo hyväntuulinen, käytänpä tilaisuuden hyväksi" . Sohvalta kuului heti tuopa kahvia, noh vein miehelle kahvia, mies mumisi. Sanoin, että kiitos olisi mukava kuulla. Mies räjähti heti " taas olet noussut väärällä jalalla, mitä siinä alat, plaa, plaa" . En ollut kuulevinani. Lähdin vain hakemaan puita leivinuuniin. Palasin ja mies oli rauhoittunut. Mutta en puhunut tänään miehelle ylimääräisiä mitään. Lounaalle vain pyysin, kun sain ruoan valmiiksi. Onneksi mies meni iltavuoroon...
Jos jotain toimivia parisuhdeneuvoja löytyisi vaikeaan suhteeseen, niin otan mielelläni vastaan.
En tiedä miten vanhoja lapsesi ovat, mutta jo ihan pieni vauvakin pystyy vaistoamaan jos kotona on kireä ilmapiiri, mutta vauvassa on se huono puoli, että hän ei vielä osaa erotella kenelle tunteet on kohdistettu vaan ajattelee, että äiti ja isi on hänelle vihaisia.
Pieni lapsi osaa jo erottaa, että aiti ja isi on toisilleen vihaiset, mutta kärsii silti itse tilanteesta.
Jos teillä on jokapäiväistä tämä kireys välillänne niin lapsille ero on parempi, mutta jos teillä silti vielä on pinnan alla rakkautta edes hitunen toisianne kohtaan, niin sitten kun miehelläsi on seuraava vapaa päivä töistä, soita äidillesi tai jollekin, että tulee hakemaan lapset hoitoon.
Sitten istutat miehesi vaikka keittiön pöydän ääreen ja istutte siinä nokat vastatusten ja puhutte. Kerrot mitä tunteita sinulla on ja miehesi saa kertoa mitä itse ajattelee.
Puhuminen puhdistaa aika paljon ilmapiiriä ja voitte päästä sovintoonkin, mutta nalkuttamisella, pienillä ohimennen heitetyillä herjoilla ja mykkäkoululla ei suhdetta pelasteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mies aina siirtää puhumista. Jos olemme kahden, heti ensin pitää saada rakastella. Sitten haluaa vapaasti kotona juoda ja siinäpä se on yleensä mennytkin se puhumisen hetki. Sitten mies ei vain jouda, jaksa tai muuten halua. Jos miehen saa yhtään avautumaan, kaikki liittyy miehen mielestä siihen, että saa liian harvoin seksiä. Ja kun olen koettanut haluta useammin ja tehdä niitä aloitteita itsekin, ei sekään ole passannut vaan sitten mies suuttuu pakkoseksin antamisesta.
Tuntuu, että teen niin tai näin, niin mikään ei ole hyvä.
Viettele miehesi joka päivä, hemmottele. Ota kädestä kiinni kesken päivän ja vie kylppäriin, ota suihin. Ongi itsestäsi naarasleijona joka suorastaan vain ohjaa miehen seksiin, älä kysele, älä ehdottele.
Parin viikon kuluttua voin vannoa että mies on halukkaampi keskustelemaan.
Silloinkaan äläsyyttele, vaan esitä vain toivomuksia.
Nyt joku sanoo et just joo...miksi aina sitä seksiä ensin.
Mutta mies on niin helposti ohjailtavissa niin miksi tehdä asiasta vaikeampaa? Ja jos haluaa pelastaa suhteen niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet muutakin kun vain arjen pyörittäjä. Olisiko mahdollista lähteä lasten kanssa pois joksikin aikaa ? Ehkäpä sitten heräisi todellisuuteen, vai menisikö vain kaljotteluksi...
Hyvin olet yrittänyt, muista, kaikkea ei tarvitse sietää edes lasten takia. Ajattele välillä, mitä itse tarvitset.
Onko tukiverkkoa ?
Pärjäät varmaan myös yksinhuoltajana kun käytännön kerran jo hoidat. Helpottaa muuten, kun saat päätöksen tehtyä, mikä se sitten onkin.
Tsemppiä sulle, muista, ettet ole yksin. Meitä saman kokeneita on monta ja kun yksi ovi sulkeutuu niin yleensä toinen avautuu...
Olen ollut samassa tilanteessa ja miettinyt täsmälleen samoja asioita. Enää emme ole yhdessä ja kaikki on niiiiiiin monta kertaa paremmin! Olen tavannut paljon uusia ihania miehiä ja tajunnut hyvin selvästi, kuinka väärät exäni kanssa toisillemme olimme. Älkää viekö toistenne elämää vaan uskaltakaa luopua toisistanne. Luopuminen on eri asia kuin luovuttaminen!
Hyvää jatkoa, ap :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärsinkö nyt oikein sinä teet kaiken kotona yksin ja miehesi kulkee siinä sivussa kaikki eteen passattuna.
Ryhdistäydy nainen.
Kerroit, että yhteiset juttutuokionne ovat kariutuneet siihen kun miehesi on halunnut seksiä ja sitten ruvennut juomaan.
Joku tuolla ehdotti että lisäisitte seksin määrää, mutta se nyt se vihonviimeinen teko sinulta olisi.
En tiedä onko miehesi vielä parikymppinen jolla jäi nuoruus elämättä kun alkoi tulla lapsia vai onko hän vanhempi jo ja elää jotain kadotettua nuoruutta mutta ei hän nyt elä niin kuin vastuuntuntoinen perheenisä.
Seuraavan kerran kun saat aikaa järjestettyä juttelulle niin teet miehelle selväksi, että nyt jutellaan, eikä panna eikä juoda.
Jos se keskenkasvuinen pöllö alkaa vinkumaan seksistä. Tyynen rauhallisesti lähdet sinne missä lapsesikin ovat ja tulette vasta seuraavana päivänä kotiin.
Jotenkin tuolle miehelle pitää saada perille miten käyttäytyy parikymppinen sinkkumies ja miten käyttäytyy perheenisä
En tiedä onko miehesi vielä parikymppinen jolla jäi nuoruus elämättä kun alkoi tulla lapsia vai onko hän vanhempi jo ja elää jotain kadotettua nuoruutta mutta ei hän nyt elä niin kuin vastuuntuntoinen perheenisä.
Seuraavan kerran kun saat aikaa järjestettyä juttelulle niin teet miehelle selväksi, että nyt jutellaan, eikä panna eikä juoda.
Jos se keskenkasvuinen pöllö alkaa vinkumaan seksistä. Tyynen rauhallisesti lähdet sinne missä lapsesikin ovat ja tulette vasta seuraavana päivänä kotiin.
Jotenkin tuolle miehelle pitää saada perille miten käyttäytyy parikymppinen sinkkumies ja miten käyttäytyy perheenisä
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdehan on yhteen hiileen puhaltamista, toinen toisensa kunnioittamista ja hyvänä pitämistä ilman että koko ajan miettii, mitä minä nyt tästä saan sitten palkkioksi kun teen niin tai näin...
Lukekaapas joskus ihan ajatuksella Raamatusta se kohta, jonka niin kovin monen häissäkin on pappi lukenut: Rakkaus on... ei etsi omaansa, ei pöyhkeile, ei kerskaa jne.
Jos se on mennyt tuommoiseksi kilpailemiseksi, niin se ei ole enää rakkautta vaan itserakkautta.
Naarasleijona, pitäis vietellä mies. :DD Oletteko tosissanne?? Miksi ihmeessä miestä pitäisi palvella sen lisäksi että ap hoitaa lapset ja kodin? Miksi mies saa harrastaa, juoda ja mennä miten haluaa?
Ja ap:n pitäisi vielä palvella ja vietellä miestä! Eiköhän se ole mies jonka pitäis palvoa sitä maata vaimon edessä!!
Helvetti mitä alistuvia naisia te olette, missä on itsekunnioitus!
Ap miehesi ei ole arvoisesi. On parempiakin miehiä! Tuollaista ei tarvitse sietää ei katsellä ei kestää! Parempi yksin ja myöhemmin toisen kumppanin kanssa!
Sanon suoraan EROA! Ei se mihinkään tuosta muutu, mies ei selvästikkään ole halukas parantamaan asioita teidän suhteessa. Pahemmaksi vaan menee.
Lapset kyllä selviävät erossa kun sinä vaan olet tasapainossa! Ja jos olet nyt jaksanut hoitaa kaiken itse niin jaksat jatkossakin. lapsetkin siitä kasvaa ja heillä on hyvä olla kun äiti voi hyvin!
Sinä olet perheensielu kun sinä jaksat jaksaa lapsetkin. Ajattele itseäsi nyt ja niitä lapsiasi! Miehesi on sika selvästi, pistä uuniin ja heitä pellolle. ;)
Löydät kumppanin kyllä myöhemmin ja suhteen jossa vallitsee kumppanien välinen arvostus. Usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi häilyttiin eron partaalla ja sitten vasta uskallettiin ottaa se viimeinen askel eli erottiin. Voisi sanoa että minun ja lasten elämä ei nyt niin kauheesti muuttunut, koska olimme aina kolmistaan ja mies huiteli ties missä. Minä hoidin kaikki käytännön asiat ja hoidan edelleen.
Nyt lapsilla on kaksi kotia ja menevät isälleen kun hälle sopii...Mutta mies on joutunut opettelemaan taas kantapään kautta kaikki yksinkertaisetkin asiat. Hyvä niin.
Mielestäni me teimme lapsille parhaan teon kun erottiin. Heillä on äiti joka ei ole koko ajan kireä, heillä on isä joka ON heidän kanssaan koko sen ajan kun lapset ovat isällään.
En väitä etteikö lapset kaipaisi isäänsä, mutta kodin ilmapiiri on paljon parempi näin. Ja se kait on tärkeämpää pidemmän päälle.
Pariterapiassa kävimme ja mies skarppasi aina pienen hetken eli tyylin viikko kaksi. Sitten asiat repsahtivat ennalleen.
Ne ei todellakaan nauti siitä jos vanhemmat vaan tappelee ja huomaavat kyllä muutenki että kaikki ei ole hyvin.