En pysty nukkumaan mieheni vieressä :(
Kuorsaa, vaihtaa kaikenaikaa asentoa ja käy kerran yössä vessassa. Iltaisin olen pahantuulinen kun alan ajatellakkin nukkumaan menoa. Tästäkö se lähtee, hankimme omat sängyt ja kohta omat huoneet?
Kommentit (14)
Tai siis mulla. Mies kuorsaa silloin tällöin, mutta se ei ole ongelmana. Olen aina ollut herkkäuninen ja nyt äidiksi tulon jälkeen olen sitä vielä enemmän. Menen väsyneenä sänkyyn ja en nukahda heti. Miehen hengitys tuntuu jotenkin raskaammalta kuin ennen ja lopulta mua alkaa ärsyttää koko hönkiminen. Vauva kääntyy ja kähjäilee pinnarissa ja mä kuulostelen, että herääkö se siellä. Itse alan kääntyillä, kun etsin parempaa asentoa ja mies herää ja menee sohvalle. Mä nukahdan tän jälkeen, mutta herään, kun koira, joka nukkuu olohuoneessa miehen kanssa, alkaa nähdä unia eli siis haukkuu ja vingahtelee. Kun se vihdoin hiljenee, olen jälleen nukahtamassa ja sitten onkin vauvan vuoro herätä.
Nyt mua ärsyttää tää systeemi jo valmiiksi ennen nukkumaan menoa, joten olen jo valmiiksi " luovuttanut" yön suhteen. Ensin laskin leikkiä erillisistä makkareista miehelle, mutta nyt ajattelen sitä jo vakavissani.
Mä nukun vauvan kanssa. Esikoinen tulee joskus yöllä mun viereen. Vauva heräilee kahden tunnin välein...
Vaikka pääsin eroon kuorsaajasta, ei yöt ole helpottuneet yhtään. Päinvastoin!
ja joka helvetin kerta niin, että siihen varmasti herää ja valvoo sitten tunnin kaks kerrasta sen jälkeen. menee hermo huonoon kuntoon ja mies vielä SUUTTUU kun koittaa kiemurrella alta ja melkein putoaa sängystä kun koittaa päästä pois hiplaamisen alta, että sais nukkua. varsinkin kun mies vielä hiplaa ja nukkuu YHT' AIKAA!!!
Nyt olen viikon ajan jäänyt suosiolla sohvalle nukkumaan. Mies kuorsaa nykyään ihan joka asennossa, ennen vain selällään nukkuessaan. Ja se vessassa käyminenkin ärsyttää ja herättää. Itse en voi pitää korvatulppiakaan, kun korvat tulee niistä kauhean kipeiksi.
Olen raskaana ja varsinkin raskauden keskivaiheessa karsin unettomuudesta. Mieheni nukkuikin parin kuukauden ajan eri huoneessa patjalla, kun olisin muuten valvonut monta yota pera peraa...
Ja itse en taas pystynyt saamaan unen paasta kiinni missaan muussa huoneessa kuin makuuhuoneessa (seinanaapureiden kello soittaa puolen tunnen valein, ja se kuuluu olohuoneessa).
Yritettiin silti harrastaa laheisyytta muuten, esim istua sohvalla lahekkain tai mina menin mieheni patjalle " hiippailemaan" ... :)
Nyt onneksi taas nukuttaa normaalisti.
Ensimmäisen raskauden jälkeen en enää ole osannut nukkua miehen vieressä. Raskaana tai pientä lasta hoitaessa en kestä sitä kuorsausta, kun oma uni on muutenkin niin herkkää. Mies aina välillä yrittää nukkua vieressäni, mutta eipä siitä mitään tule. Parempi, että pysyy toisessa huoneessa...
Niissä ei korva tule kipeäksi.
-koukussa silikonitulppiin-
mutta seinä välissä... Sehän voi olla aika jännääkin, pääsee sitten vierailulle toisen luo jne. Itse asiassa aika monet tietämäni pariskunnat (myös omat vanhempani) nukkuvat erikseen.
Minusta on hullua, ettei asioista oteta selvää, vaam valitetaan ja muutetaan eri huoneisiin (vaikkei tahdottais). Eri asia, jos erillään nukkuminen tuntuu hyvältä asialta.
miehensä kanssa. Mieheni isällä on uniapnea. Miehelläni ei ole hengityskatkoksia, ylipainoa kyllä vähän. Ikää hänellä on 37v. Tuo vessassa käyntikin minua mietityttää.
Nimim. 2 v eri huoneissa nukkuneet.
ovat vaihtoehtoja ennen leikkausta!!
Tai miehellä ei ole mitään uniapneaa eikä kuorsaa, mutta olemme molemmat tosi huonoja nukkujia, heräilemme usein jne... Itse nukun ihan sairaan huonosti jos nukun samassa sängyssä miehen kanssa! Siis oikeasti herään varmaan 10 kertaa yössä ja saatan olla pitkiä aikoja hereillä. Ei semmoisesta tule yhtään mitään. Meillä nukutaan kuka missäkin... Pakko!
Meillä ei niinkään ole kysymys miehen kuorsaamisesta ja minun unistani, vaan miehen uniongelmista. Häntä kun alkaa häiritä jo minun hengityksenikin - joka näin raskausaikana on jostain syystä normaalia raskaampaa. Niinpä meillä yleensä jompikumpi päätyy peittoineen ja tyynyineen alakerran vuodesohvalle, joka nykyisellään onkin koko ajan levällään. Mietin vain, millä kohtaa pitäisi hommata kokonaan erilliset sängyt. Toistaiseksi menemme vielä samaan sänkyyn nukkumaan, mutta heräämme kuka missäkin...