kysymys: Miksi halusit lapsia?

mutta mies halusi. Monesti ajattelen, että elämä olisi paljon helpompaa ilman lapsia. En heistä tietysti luopuisi mistään hinnasta, mutta elämä on silti helpompaa, kun he ovat poissa kotoa - kuten nyt.

Lapsen rakastaminen on parasta mun elämässäni, parempaa kuin miehen rakastaminen.

en todellakaan heitä pois antaisi ja rakastan yli kaiken, mutta kuten sanottua, elämä olisi niin paljon helpompaa...

No, kaipa sitä edelleen baarista etsisi sitä elämänsä miestä, jonka kanssa ne lapset sitten väsäisi, nyt voi käydä baarissa vaan kattelemassa ilman pakottavaa miehen tarvetta.

Kaipa se vaan on joku geneettinen juttu naiselle, että ne lapset pitää tehdä.

paitsi joskus hamassa tulevaisuudessa, ennen kuin tuli yllätysraskaus. Sitten vain halusin tietysti pitää lapsen. Ja nyt kun haluan toisen, niin on vähän sama syy kuin jollain aiemminkin: rakastaminen on niin kivaa :) Sanoin just tuossa taannoin miehelleni, että on se jännä, että kun oltiin kaksin, niin luulin, ettei enempää voisi rakastaa, kuin mitä häntä rakastan. Sitten syntyi poika, ja rakkaus tuplaantui. Ja nyt tuntuu, että minuun ei voisi mahtua enempää rakkautta. Ja silti tietää, että toisen lapsen syntyessä rakkaus kasvaa taas :) Onpa imelää, mutta saa jouluna eikös saakin.

Tuleeko parille lapsia koska nainen niin haluaa?? :D



Meillä mieskin on halunnut lasta. Ihan vaan koska oltiin valmiita perustaan perhe.



Ei todellakaan kaduta lapsien saaminen, eikä aikaa voi parempaan laittaa!

Elämän takia. Vastapainoksi kuolemalle.

Joko siksi, että



- oma elämä tuntuu tyhjältä

- halutaan jäädä pois töistä kotiin

- halutaan saada mies kokonaan itselleen

2 lasta on ja olen haaveillut kolmannesta vaikka usein olen väsynyt ja huudan lapsille, rahaa menee harrastuksiin, omaa aikaa ei ole jne. jne. jne. Mies ei halua enempää laosia ja joskus ihmettelee miksi minä haluan, meillähän on jo 2 ja kova työ niissäkin. En osaa selittää, mutta vauvakuume vaivaa :/

Halusin myös seurata lapsen kasvamista ja tavallaan käydä läpi omaakin lapsuutta uudelleen, nähdä lapsen ilot (surut tulevat sitten kyllä myös). Varsinaista hoivaviettiä minulla ei koskaan ole ollut.

Mut totuushan on että ihan itsekkäästi vaan halusin ;P

sukulaisia tai ystäviä tai vaikka orpolapsia selviytymään suvun jatkamisen tehtävästä.

Jos naiset eivät enää synnyttäisi, ihmislaji kuolisi sukupuuttoon noin sadassa vuodessa.

t. 9

Siitä hetkestä olen vain odottanut sitä, että saan olla äiti. 22-vuotiaana haaveni kävi toteen ja tämä on todellakin minua varten.



Mun vastaukseni on siis: halusin lapsia, koska se on mun tapani olla olemassa.



Äitiys ja rakkaus on elämäni suurimmat haaveet, jotka ovat todella olleet haaveiden arvoisia. Kaikkea muutakin kivaa mulla on: hyvä tutkinto, iso kaunis talo, krääsää ja roinaa ja kuvia lomilta ja matkoilta. En mä oikeasti näillä tee yhtään mitään. Mutta mä tarvin mun lapset ja mieheni, että voin olla oma onnellinen itseni.

Elämän keskeisin sisältö on tehdä sitä jälkikasvua, jo noin niinkuin biologisestikin ajateltuna. Halusin myös luoda jotain siitä rakkaudesta mikä meillä oli. Halusin lapsia myös seuraksi, ja elämän ilostuttajaksi. Syitä on kymmeniä, jos alkaa miettimään.

Joku listasikin jo hyviä itsekkäitä syitä, tässä vielä lisää



haluaa olla samanlainen kuin muut

haluaa auton, digi-tv:n, koiran -> no totta kai myös söpön vauvan



Mutta tavallinen syy on myös tietysti se rakastamisen ja hoivaamisen tarve ja ihan selittämätön, biologian luoma vauvakuume.



Itse lähdin siltä pohjalta, että haluan kokeilla laskettelua, haluan kokeilla laskuvarjohyppyä ja halusin myös kokeilla raskautta, synnytystä ja vauvahoitoa. No se johti tietysti vähän pitkäkestoisempaan " kokeiluun" . En ole siis erityisen hoivasuuntautunut.

Kiva nähdä lasten kasvavan ja oppivan uusia taitoja. Mikään varsinainen hoivaihminen en itsekään kyllä ole.