Lue keskustelun säännöt.
Facebook masentaa!
15.12.2007 |
Kaikilla muilla on niin valtavasti kavereita. Itse taas en oikein kehtaa lähetellä kaveripyyntöjä kaikenmaailman hyvänpäiväntutuille ja muinaisille opiskelukavereille, työkavereista puhumattakaan. Vai onko tarkoitus haalia kaikki mahdolliset tyypit, jotka vaan tuntee...?
Kommentit (16)
koska en tunne häntä, en edes moikkaisi jos kadulla tuli vastaan. Hän siskoni kaveri, jonka olen nähnyt kerran ja siitäkin kerrasta on neljä vuotta aikaa. En välttämättä edes tunnistaisi häntä kadulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kautta olen useamman ystävän maailmalta jo saanutkin. Tosin olen aina ollut tällainen. Ennen nettiä mulla oli kirjeystäviä pitkin poikin maailmaa, vaikka asuin pienessä kylässä Itä-Suomessa. Netin myötä olen saanut satoja tuttuja pitkin poikin maailmaa. Kätevää, jos ja kun matkustaa tai muutenkin tarvitsee kontakteja!
kuin ap:ta! Ikää on 30 vuotta minulla. Ahdistaa kun itselläni vain parikymmentä ystävää ja joillan tutuillani 400. TIEDÄN, että nämä eivät oikeasti kuvasta arvojani enkä koskaan ole halunnut haalia hyvänpäiväntuttuja. Aina olen halunnut mieluummin laatua kuin määrää...mutta silti tuntuu pahalta. Ja sitten tuo " compare me" -ohjelma, joissa nämä " mulla on 400 kaveria" saavat HIRVEÄSTI positiivista palautetta ja minä en. :( Se tuntuu kurjalta. Vaikka kuinka rationalisoisi asiaa itselleen.
Entisistä koulukavereista Facebook-kaverina on alle kymmenen ihmistä, enkä lähetä kaveripyyntöä sellaisille, joiden kanssa en ollut silloin kouluaikoina kaveri. Opiskelukavereita on joukossa vain kaksi ja molemmat ovat ystäviäni muutenkin. En siis todellakaan bongaa kaikkia tuttuja ja pyydä kaveriksi. Monet Facebook-kavereistani ovat entisiä tai nykyisiä työkavereita, joiden kanssa olen ollut muutenkin tekemisissä. (Olen ihme tyyppi ja työkavereista tulee yleensä tosi hyviä ystäviä). Olen toisen asteen opettaja, joten jonkin verran kavereina on myös entisiä oppilaita.
Ja jokainen heistä on siellä kyllä ihan aiheesta, ei tietenkään kaikki heistä ole sydänystäviäni, mutta kuitenkin he on kaikki ihmisiä, joiden kanssa jutellaan jos nähdään ja liikutaan paljon samoissa porukoissa, harrastuksissa jne.
Monilla opiskeluaikana (yliopistossa) aktiivisesti opiskelijatoiminnassa ja bileissä ym. pyörineillä (kuten itselläni) on ihan hirveästi kavereita sitä kautta. Samoin jotkut työt on sellaisia, että niiden kautta tapaa koko ajan uusia ihmisiä. Joillain on lisäksi harrastuksia (esim. joukkuelajit, kuorolaulu) joiden kautta on saatu paljon kavereita. Sillä tavalla niitä kavereita kertyy helposti, ei se mitään outoa ole jos jollakulla on niitä useampi sata. Luulen myös että isoissa kaupungeissa asuvilla niitä kavereita saattaa olla enemmän kuin pikkupaikoissa asuvilla.
Sitten toiset on vaan yksinkertaisesti sosiaalisempia ja helpommin ihmisiin tutustuvia tyyppejä kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään jaksa bongata sieltä kaikkia mahdollisia puolituttuja ja sitten minulla on pari ystävää, muilla kymmeniä... En nyt siitä masennu, mutta en vaan jaksa.
Ajattele, joillain on yli 400 kontaktia - ei ne nyt kovin syvällisiä ystävyyssuhteita voi olla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En etsi kuin sellaisia kavereita facebook:sta, joiden kuulumisia oikeasti haluaisin tietää. Olen bongannut sieltä muutamia vanhoja rinnakkaisluokkalaisia, mutta mitä heitä ystävikseni liittäisin kun ei olla 15 vuoteen oltu missään tekemisissä... Otan kuitenkin kutsut aina vastaan, jos joku puolituttu minut haluaa ystäväkseen. Vierailta en koskaan... Toisilla tosiaan näyttää olevan satoja kavereita, mutta en vaivaa sillä päätäni.
että ei pyydä niitä, joille sanoisi moi ohimennen nähdessä, mutta niitä kyllä, joiden kanssa pysähtyisi juttelemaan. Itselläni on kutakuinkin tämä periaate.
Muihin ei kannata verrata. Esimerkiksi politiikassa tai toimittajana työskentelevillä on luonnostaan suuret kaveriverkostot, se kuuluu asiaan. Jotkut ovat olleet vaihto-oppilaana tms. ja sitä kautta heillä on useampi erillinen ystäväpiiri. Lisäksi toiset vaan ovat sosiaalisempia kuin toiset, mutta ei se ole mitenkään " hienompaa" .
Ja kuten joku jo tässä edellä totesi: aikuisiahan tässä ollaan, kukin toimii tavallaan. Teininä näissä asioissa saattoi hieman sensitiivisempi, syyttä kylläkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos tämä nyt yhtään lohduttaa, niin ainakin kaikki ne minun ystäväni, joilla on FB:ssä satoja " ystäviä" , ovat todellakin pyytäneet ystäväkseen jokaikistä vanhaa luokka- ja työkaveria ja pikkuserkun kumminkaimaa. Jotkut vaan ovat olleet niin monessa työ- ja opiskelupaikassa että sitäkin kautta kertyy tuttuja. Minusta tosi aktiivinen FB-elämä kertoo lähinnä oikean elämän puutteesta..
Pitäis laittaa sähköpostiosoite, enkä oo saanu aikaseks luotua feikkiä, kun en kyllä nyt omilla tiedoilla sinne tod aio ilmoittautua. Eli keksin jonkun pilipalihenkilöllisyyden et pääsen kattomaan mitä muut on kirjoittanu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja itselläni on ainakin todella riisuttu se sivuversio, jota pääsee katsomaan kuka vain. Ystävät näkevät enemmän. Älä siis pety, jos et pääse katsomaan, mitä muut ovat kirjoittaneet. :)
Vierailija:
Pitäis laittaa sähköpostiosoite, enkä oo saanu aikaseks luotua feikkiä, kun en kyllä nyt omilla tiedoilla sinne tod aio ilmoittautua. Eli keksin jonkun pilipalihenkilöllisyyden et pääsen kattomaan mitä muut on kirjoittanu.
Joten se, joka meinasi feikkitiedoilla mennä muita pällistelemään, niin eipä se niin onnistukaan. Yleensä ystävyyttä täytyy ensin hakea ennenkuin näkee yhtään mitään kuin henkilön nimen ja yhden pienen kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä käy kuin silloin jos joku tuttu lähettää kaveripyynnön. Luen mitä ihmiselle kuuluu ja katson kuvat. Sen jälkeen ei kiinnosta.
Joo, aikuisiahan tässä ollaan, mutta kummasti tulee ihan flashbackinä yläastefiilis :)
Viisainta jättää virtuaalielämä vähemmälle ja keskittyä ihan oikeaan elämään.
Juuri huomasin että eräälläl kaverillani on tuntuvasti enemmän ystäviä siellä, vaikka en ole tiennytkään näistä ihmisistä. Ajatella, että tässä ollaan yli kolmikymppisiä ja tuollainenkin asia kadehdittaa:( olen kyllä huolestunut tällaisesta piirteestäni.