Lue keskustelun säännöt.
Miten tekisitte minun tilanteessani? (esikoinen, vauva, opiskelu...)
03.11.2007 |
Esikoinen täyttänyt juuri kaksi vuotta ja mulla on opinnot kesken. Ajattelin saavani tutkinnon valmiiksi tänä lukuvuonna, mutta koska esikoinen on lopettanut päiväunensa ja äitini on saanut uuden työn (hän aikaisemmin hoiti silloin tällöin lastamme) ei minulle jää kuin viikonloppuisin ja iltaisin tunti silloin tällöin aikaa opiskeluun.
Uutta lasta on toivottu jo puoli vuotta ja nyt tärppäsi :)
Harmittaa vain, kun tämä tutkintoni jää niin vähästä vaille, enkä varmasti kerkeä ensi kesään mennessä. KAhden lapsen kanssa ei takuulla ole tätäkään vähää mahdollisuuksia opiskeluun. KEsään mennessä ehdin tehdä jotain, mutta jäljellekin jää etätehtäviä, yms.
Olen miettinyt, että vauvan synnyttyä laittaisin esikoisen osa-aikaiseen hoitoon ja niinä päivinä tekisin opiskelujani pois vauvan nukkuessa. Meillä ei ole täällä oikein pojalle leikkikavereitakaan omasta takaa ja tavallisesti ajelemme tunnin matkan suuntaansa pari kertaa viikossa tuttavaperheiden luo, että pojalla olisi leikkiseuraa. Tämä tietysti vähenee, jos on pieni vauva.
Mutta silti mietin, että pitäisikö niitä opintoja vain lykätä jonnekin hamaan tulevaisuuteen, vaikka vähästä jääkin kiinni. Olisi myös se mahdollisuus, että haen pojalle hoitopaikan ensi kevääksi, rykäisen tutkinnon loppuun raskauteni aikana ja otan sitten pojan pois hoidosta, kun vauva syntyy.
Mitä te tekisitte minun tilanteessani? :)
Kommentit (7)
Mutta minusta tuntuisi pahalle laittaa esikoinen hoitoon jo nyt. Tuntuu, että päivähoito (edes osa-aikainen) ei tällä hetkellä vastaisi mitenkään lapsen tarpeita, ainoastaan minun.
Mutta ensi syksynä poika on jo melkein 3-v ja saattaa kaivata kavereita, mitä mun on sitten pienen vauvan hoidon lomassa vaikeampi pojalle järjestää.
Yritän tässä nyt keksiä jonkin tavan hoitaa sekä opiskelu että lapsen, mikä olisi mahdollisimman hyvä lasten kannalta. Sen ei siis tarvitse olla minulle helpoin ja mukavin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voi käyttää esikoista puistoissa/kerhoissa jne. - tai vahtia molempia teillä kotona.
Mies tietysti kotiin hoitamaan lasta ja sinä tehokkaasti opiskelet, muuten se jää roikkumaan. Opiskele nyt ihmeessä valmiiksi.
Mutta itse olen ollut todella pettynyt paikkakuntani kerhoihin. Olen siellä pojan kanssa käynyt, mutta siellä ei oikein synny kunnon leikkiä lasten välille. Lapsen vain nököttävät äitiensä sylissä tai ennestään tutut lapset leikkivät parina jossain nurkassa.
Olen siis järjestänyt pojalle leikkikavereita omien ystävieni lapsista, jotka tosin asuvat kaukana.
Pelkään, että viikoista tulisi sitten jotenkin sellaisia, että esim kahtena päivänä lähdemme ystäviemme luokse (että poika saa leikkikavereita) ja kahtena päivänä hoitaja sitten ulkoiluttaisi ja hoitaisi lapsia ja minä opiskelisin. Arkipäivistä sitten jäisi jäljelle enää yksi rauhalliseen kotonaoloon koko porukalla...
Eipä taida olla oikein hyviä vaihtoehtoja tarjolla tällaiseen tilanteeseen... :(
ap
Äitejä ja lapsia tulee ja menee.
Samoja möllejä ne lapset on sitten siellä päiväkodeissakin... Samat lapset/perheet/äidit niitäkin käyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on ollut tärkeämpää tulla äidiksi " oikeaan aikaan" kuin opiskella. PItkään ajattelinkin, että teen opiskelut loppuun vasta vuosien päästä, sitten kun lapset on tehty ja vähän jo kasvaneetkin. Olen oikeastaan ollut yllättynyt, miten paljon on kuitenkin opintoviikkoja kertynyt yhden lapsen hoidon lomassa.
Kuitenkin nyt kun opintoja on niin vähän jäljellä, olisi viisasta saattaa tutkinto loppuun tämän ja seuraavan vuoden aikana, eikä vuosien päästä.
Ja lasten isä hoitaakin paljon lasta ja kotia. Mutta osia ei voi vaihtaa, sillä tarvitsemme hänen palkkansa elämiseen.
ap
Itselläni on neljä lasta ja olen opiskellut " aina" työn ohessa. Tällä hetkellä olen töissä, lapset ovat hoidossa ja koulussa päivisin ja teen gradua. Muutama tentti on myös vielä jäljellä.
Olen kuitenkin mielestäni hyvä organisoimaan ja keskittymään ja pystyn lukemaan tenttiin tai kirjoittamaan, vaikka lapset olisivatkin samassa huoneessa leikkimässä.
Toki on päiviä, jolloin olen kuoleman väsynyt tähän kaikkeen, mutta halu valmistua uuteen ammattiin pian antaa paljon voimia jaksamiseen. Tiedän myös, että tämä yhtälö ei sovi kaikille. Itse istuin kuopuksen kanssa luennoilla, kun hän oli 2vkoa ja vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä ravasin yliopistolla aktiivisesti.