Lue keskustelun säännöt.
3,5 vuotias on keksinyt valehtelemisen, miten reagoida?
03.11.2007 |
3,5 vuotiaamme on viime aikoina alkanut narraamaan asioista. Saattaa esim. kirkkain silmin väittää toiselle vanhemmalle syöneensä päivällisen jotta saisi jälkkäriä tms. vaikka todellisuudessa ei ole syönyt. Tällaisia pikku juttuja jotka nyt sinänsä eivät ole vakavia ja lapsi jää aina kiinni kun luonnollisesti tulee toiselta vanhemmalta tarkistettua onko asia tosiaan näin kuin lapsi sanoo sen olevan.
Tolkutetaan aina että narraaminen on rumaa eikä semmoista sovi tehdä mutta ei mene perille. Onko tämä nyt vain joku uusi villitys kehityksen tiellä ja miten tähän tulisi suhtautua, kitkeä heti alkuunsa tai jotain muuta? Tekevätkö muutkin vajaa nelivuotiaat tällaista?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttoi seurausten tolkuttaminen: jos valehtelet, sinuun ei voi luottaa eikä sen seurauksena antaa jatkossa vapauksia. Lisäksi siitä jää aina kiinni ja siitä saa ikävämmän rangaistuksen entisen päälle , jos vaikkapa valehtelee tuhmuuksistaan.
Rangaistuksen on hyvä liittyä " rikkeeseen" esim. jälkkärivalehtelusta lähtee jälkkärit viikoksi tms.
Anteeksipyynnön ja -annon sekä rangaistuksen kärsimisen jälkeen pitäisi kuitenkin unohtaa rikkeet eikä muistuttaa niistä aina.