Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten niin lapsipuoli on lapsi? mun mies 53 ja sen tytär on 32 ja

Vierailija
10.07.2006 |

mä olen itse vasta 27 ja inhoon sitä ämmää.

Vaikka toi viestiketju olikin provo tossa äsken, niin mua ei haittaisi yhtään että " lapsipuoleni kuolisi" Jäisi ainakin enemmän perintöä mmeidän yhteisille lapsille. No on mulla toinenkin " lapsipuoli " poika joka on 29v mutta sen kanssa menee hyvin ja tykätään toisistamme. Perinnön kannalta kyllä sekin harmittaa...

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuin koulutettu nirppanokka joka pitää itseään muiden yläpuolella eikä tule edes miehensä lasten kanssa toimeen!



Olen ihan tyytyväinen että olen minä!



10 (ja olisko ollut 8)

Vierailija
2/11 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ei sen toisen ketjun ap eritellyt ollenkaan, minkä ikäisestä tytärpuolesta on kyse. Ei kai kukaan kiistä sitä, että aikuisia ihmisiä saisi inhota ja vihata, lapset on eri asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä voisi kuvetella olevani niin paljon itseäni vanhemman kanssa.



Se sun inhoama ämmä on kuitenkin miehellesi rakas ja varmaan hänen kuolemansa olisi miehelle kova paikka. Eikä sekään sua yhtään haittaisi?

Vierailija
4/11 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi ette tule toimeen?

Teillähän olisi kaikki edellytykset olla vaikka parhaimpia ystävyksiä! (molemmilla pienet lapset?, olette samaa sukua,olette suunnilleen samanikäiset)

Vierailija
5/11 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Miksi ette tule toimeen?

Teillähän olisi kaikki edellytykset olla vaikka parhaimpia ystävyksiä! (molemmilla pienet lapset?, olette samaa sukua,olette suunnilleen samanikäiset)

Oletko ihan urpo. Vai että kaikki edellytykset. Eiköhän esim. koulutus, kiinnostuksenkohteet, arvomaailma yms... ole paljon tärkeämpiä edellytyksiä ystävyydelle, kun esim. se että on samaa sukua (ja kun ei edes ole). Jösses sentään, mitä paskaa täältä saa lukea.

Vierailija
6/11 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

Oletko ihan urpo. Vai että kaikki edellytykset. Eiköhän esim. koulutus, kiinnostuksenkohteet, arvomaailma yms... ole paljon tärkeämpiä edellytyksiä ystävyydelle, kun esim. se että on samaa sukua (ja kun ei edes ole). Jösses sentään, mitä paskaa täältä saa lukea.

Minä olen itse " vain tavallinen duunari" ja vieläpä kotiäiti, silti minulla on ystäviä laidasta laitaan, parhaiten koulutettuja taitaa olla varatuomari ja yliopiston professori!!

Meitä yhdistää huumorintaju, lapset (toisen tapasin äiti-lapsi-kerhossa ja toisen synnärillä).

Ystäviä, tai edes kavereita voi yhdistää niin monet asiat. Ja toimeen voi tulla kenen kanssa vain jos niin haluaa, joten mielestäni kysymyksessäni ei ollut sanan vertaa paskaa!!

Vihaatko kaikkia, joilla ei ole sama harrastus, koulutus ja ikä kuin sinulla? No sitten ymmärrän, että osaat olla hankala etkä edes halua tulla toimeen tytärpuolesi kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kyllä sen vaistoaa jos e toineni pidä.

Mä tapasin mieheni kun olin 24 ja miehen tytär veti hirveet pultit ja ei edes halunnut tulla häihin.

Ei ole tavannut sisarpuoliaan nyt ovat 3kk ja 1v 8 kk kertaakaan. Ei tule katsomaan eikä soita edes isälleen.

Kummiskin tää mun mieheni oli ollut leski jo 11 vuotta kun tavattiin.

En ole perheen rikkoja ja halusin vain hyvää miehelleni.

Siksi vihaan sitä ämmää kun ei edes yritä olla ystävä mun kanssa ja halveksii isäänsäkin kun otti näin nuoren vaimon.

Mun puolesta joutaa siis häipyä...

Ei tommonen nainen edes ansaitse saada perintöä.





Vierailija
8/11 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ymmärrä. En vihaa yhtään ketään, mutta en myöskään pidä kaikista 32-vuotiaista sen takia, että he ovat samanikäisiä tai siksi, että he sattuvat olemaan kaukaisia sukulaisia tai että heillä on lapsia. Sen sijaan yhtäläinen huumorintaju voi tietysti yhdistää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

On itsestään selvää, että hän ei pidä / aluksi pitänyt sinusta. Lapset luulevat aina voivansa pitää vanhempansa yksin itsellään ja jo pelkästään omalle äidillekin ollaan usein mustasukkaisia. Kun äiti on kuollut, häntä ihannoidaan ja toivotaan isän pitävän äidin muiston kirkkaana. Eivät aikuisetkaan lapset yleensä ajattele järkevästi omien vanhempiensa elämää ja se on heidän oikeutensa.



Sinä voisit kuitenkin milloin tahansa osoittaa aikusuutesi ja murtaa jään, jos haluaisit. Tekisit samalla palveluksen miehellesi, joka on luultavasti pahoillaan tyttärensä käytöksestä. Nainen voi olla vaikka kuinka miellyttävä ihminen, kun annat hänelle reilusti tilaisuuden. Kutsutte hänet käymään ja puhutte asiat suoraan halki. Mutta vasta sitten, kun olet katsonut peiliin ja olet valmis sanomaan: olen ajatellut sinusta rumasti, mutta meidän kaikkien kannalta olisi parempi, jos voisimme tulla toimeen. Siksi olen päättänyt muuttaa suhtautumistasi ja omalta puoleltani olen valmis hiljalleen normalisoimaan välit. Voisitko ajatella asiaa?

Vierailija
10/11 |
02.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ei sen toisen ketjun ap eritellyt ollenkaan, minkä ikäisestä tytärpuolesta on kyse. Ei kai kukaan kiistä sitä, että aikuisia ihmisiä saisi inhota ja vihata, lapset on eri asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
02.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli sen mies oli yli 25v sitä vanhempi leski, jolla oli ennestään uuta vaimoa vanhemmat lapset. Sekku vihasi niitä "lapsipuolia" ja vannoi miehensä kuulematta, että lapset ei saa mitään perintöä.



Serkulle oli tiukka paikka havaita perunkirjoituksessa (mies kuoli 62 v iässä, serkku oli alle 40v), että se mies oli antanut kaiken muun omaisuuden paitsi yhteisen kodin jo aikaa sitten lapsilleen. Ja siitä talosta ne "lapsipuolet" siis omistivat puolet perintönä. Voi voi, isät on joskus arvaamattomia.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme kaksi