Edunvalvojana toimimisesta, tietääkö kukaan?
Toimin lähisukulaiseni (sairaalassa lopun ikänsä) raha-asioiden hoitajana ilman edunvalvojapäätöstä. Mitä käytännln ongelmia tästä voi seurata? Kannattaako päätös hankkia?
Kommentit (10)
Jos sukulainen on esim. oma vanhempasi, jonka ainoa perillinen olet, ei ongelmat ole kovin todennäköisiä. Mutta kyllä silloinkin päätöksestä on hyötyä, jos esim. tarvitsee myydä tai ostaa omaisuutta tai hoitaa sellaisia pankkiasioita, joihin tarvitsee valtakirjan (ainakin siinä vaiheessa, jos sukulainen ei enää voi antaa valtakirjaa).
Jos omistuksessa muutakin kuin laitoshoitomaksun jälkeen jäävät roposet, niin varmaan olisi turvallisempaa olla päätös. Voit tällöin veloittaa tuosta työstä palkkion, mutta joudut myös toimittamaan maistraatille kirjanpidon. Ja jos tulee tarve esim. asunnon myymiseen, sinulla on edunvalvojana siihen oikeus, jos se palvelee asiakkaan etua.
Itse hoidan äitini asioita, eli eläkettä jää 150 e, eli ei sillä makseta kuin jalkahoito, kampaaja jne. Ja koska äidillä vielä pelaa järki, niin en ole tuota päätöstä hakenut. Äiti ei vaan kykene käyttämään tietokonetta, jolla maksaisi itse laskunsa. Sisarukset kerran yritti vihjata että pimitän äidin rahoja, mutta oikein lakimieheltä sitten kuulivat että elossaolevan äitimme rahoihin heillä ei ole mitään sanomista, eikä oikeutta vaatia niistä mitään selvitystä, koska äitimme ei ole holhouksenalainen.
Minulla on tosin valtakirja jo valmiina, jolla äiti on antanut valtuutuksen hoitaa kaikkia pankki- ja veroasioita. Sain esim. myytyä äidin pankkiosakkeet. Jos tulee päivä että hän ei enää kykene valtakirjaa antamaan, tuo on varmaan tarpeen esim. tilinlopetuksessa tms.
Ap:lla sellainen tilanne, että sukulaisen omaisuus on myyty ja näin ollen kaikki omaisuus on tilillä ja istä on kohtalaisesti. En missään tapauksessa halua palkkiota raha-asioiden hoitamisesta, kyseessä minulle läheinen ihminen.
Olen nyt huomannut, että esim. veroviraston kanssa on hankalaa ilman päätöstä, mutta muuten ongelmia ei ole ollut. Entä sukulaisen kuoleman jälkeen?
Rahaomaisuus ei nosta laitoshoidon maksua, mutta käytännössä kaikki tuotto (eli rupuiset korot) menee kuitenkin kunnalle laitosmaksuna. Sitten kun ei ole enää rahaa, mistä tapella, niin ei tartte perillistenkään vaivautua. Toki kannattaa jättää hautauskuluja varten riittävä summa. Mutta isoja rahamääriä ei ole mitään järkeä säilöä pankkitilillä. Jos sukulaisesi kykenee keskustelemaan ja ymmärtää asioista, voisit kysellä mitä hän haluaisi rahoille tehtävän.
Laitosmaksut määräytyvät tulojen, ei varallisuuden mukaan. Tämän henkilön kohdalla valtaosa eläkkeestä palaa hoitomaksuun, mutta kerätty omaisuus tietysti säilyy.
Ja en tietenkään voi jaella raha-asioiden hoitajana sukulaiseni omaisuutta sukulaisten kesken, halojaa...
Oikeaa tietoa kellään?
Hoitavat siellä näitä asioita ja osaavat neuvoa, miten olisi järkevintä toimia.
Edunvalvontaprosessit on aika pitkiä, niin parempi etukäteen kuin viime hetkellä. Asiointikin helpottuu joka paikkaan kummasti
Siksi tässä mietin, mitä käytännön hyötyä siitä itse asiassa on. Ap
ja samaa olen miettinyt. Hoitelen isoäitini (jolla Alzhaimerin tauti) raha-asioita.... Kukahan osaisi näitä asioita neuvoa???