Mun on tosi vaikea sulattaa mieheni entistä tyttöystävää

Mutta se kuinka ratkaisette asian on kummempi juttu...

Minä en kyllä henk koht ole yhtään kiinnostunut olemaan yhdenkäänex:n kanssa tekemisissä, enkä sitä hyväksyis myös mieheltänikään.

aina on eri asia, jos ovat samasta kaveripiiristä. siis että ovat tutustuneet n 5-vuotiaina... se on silloin eri juttu.

selittää, että aika tämän edellisen tyttöystävän kanssa oli lopultakin aika vähäpätöistä hänelle eikä suhde koskaa ollut kovin vakava ja muuttivat yhteen asumaankin vähän sattuman oikusta ja käytännön pakosta, kun menivät opiskeluaikana vaihtoon samalle paikkakunnalle jne.



Mä en vaan ymmärrä kuinka kauan mun pitää olla noin mustasukkainen, että saan yhä vieläkin fyysisiä oireita kun ajattelen koko naista.



Juttelin asiasta oman entisen poikaystäväni kanssa, joka on mun lapsen kummi - tilanne on sikäli ihan järjetön, että itse olen hyvissä väleissä hänen kanssaan. Entinen poikaystäväni lohdutti mua sanomalla, että asia on vain ja ainoastaan mun ongelma ja mun pitää itse se asia itselleni selvittää. en vaan keksi miten. Onneksi tilanne on helpottunut tosi paljon, mutta äskeinen runon löytö oli taas sellainen takapakki.

On todella ahdistavaa lukea vallankin jostain tyttöystävästä eron jälkeen kirjoitettuja juttuja, joissa mies kuvailee kaipaustaan ja vannoo, että he vielä joskus ovat yhdessä. AAAARRGH!!!



Olen myös tavannut mieheni aivan samantyyppisessä tilantessa kuin sinä omasi.



Minua on ehkä eniten auttanut (sen lisäksi, etten enää lue noita juttuja, vaikka ne ovat ihan miehen luvalla luettavissa) se, että tiedostan myös minulla olleen entistä elämää - sisältäen myös todella hyviä hetkiä. Olen aikanaan kaivannut ja ollut sydän särkyneenä itsekin. Se ei millään tavalla vähennä miestäni kohtaan tuntemaani rakkautta - päinvastoin osaan arvostaa häntä kokemuksieni jälkeen vielä enemmän. Ja kun millään en voi miestä pakottaa minun kanssani olemaan jos hän haluaisi lähteä (ja vierellä hän vain tuntuu pysyvän) niin miksi en uskoisi hänen ajattelevan minusta samoin?!

tai sitten teidän kahden välisestä suhteesta? Kannattaisiko jutella miehen kanssa asiasta? Ehkäpä hän voisi vähentää yhteydenpitoa ex-tyttöystäviin, jos koet sen loukkaavana. Itselläni ei ole ainakaan mielenkiintoa olla erityisen läheisisssä väleissä kenenkään entisen poikaystäväni kanssa ja kummalliselta se tuntuisi, jos miehellänikään olisi.



Auttaisiko se, jos ajattelisit, miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi tuntisi samoin jotain sinun ex-poikaystävääsi kohtaan? Tuntuisiko se kummalliselta?

ystävä, mutta ovat nyt eronneet.



Tavallaan kuitenkin ihailen miestäni siinä asiassa, että mun hysteerisyydestä huolimatta ei ole taipunut mun pakotukseen, että ei tapaisi tyttöä enää.



Muistan vielä meidän suhteen alussa, kun olivat riidoissa, kun mieheni toivoi, että he voisivat vielä joskus olla ystäviä, kun tyttö kuinkin on niin mukava. Silloin ajattelin, että onpa sympaattista ja nyt en osaa olla kuin raivoissani, vaikka mullakaan ei pitäisi olla enää mitään syytä tuntea omaa oloani uhatuksi, mies kosi viime viikolla...

Mutta mitä tulee voimakkaaseen ja nakertavaan mustasukkaisuuteen, niin se kumpuaa usein epävarmuudesta. Oletko varma itsestäsi ja siitä, että miehesi rakastaa sinua ja vain sinua? Kerrot tuossa, että ekat pari vuottanne olivat vaikeita. Ja jos ja kun olet kuitenkin tavallaan " iskenyt" miehesi entisestä suhteestaan, saatat potea alitajuista pelkoa siitä, että sama voi käydä uudestaan, mutta tällä krt sinä olisit se jätetty osapuoli.



Tietenkin nuo pelot voivat olla täysin vailla realistista pohjaa, mutta me ihmiset emme ole tuollaisissa asioissa kovin rationaalisia... Aika onneksi auttaa. Juttele joskus nätisti miehellesi siitä, että olet mustis hänen entisestä tyttöystävästään. Älä liikaa vatvo asiaa, mutta miehesi voi olla hyvä tietää tuo.

Ja niitä on paljon. Mies saattaa joskus vaihtaa sanasen jonkun entisensä kanssa. Pahinta on, että yhden kanssa on harrastanut tekstiviestipettämistä pitkään. Olen sanonut, että palatkaa yhteen jos kerran niin toinen himottaa. Mutta tämä on kuulemma ollut vain hetken fyysistä halua. Perhana, jaksa tässä sitten elää moisen ukonketkun kanssa. Sitten pyytää vielä unohtamaan ja luottamaan. Pah.

olla varma meidän suhteesta. Aikaisemmat ongelmat liittyi lähinnä siihen, että mies ei ollut itse varma siitä oppiiko olemaan mun lapsen kanssa, ei ollut itse meidän tavatessamme vielä ehtinyt uhrata ajatustakaan sille, että haluaisi joskus itse lapsia.



Nyt tilanne on se, että ollaan kihloissa, miehellä vauvakuume ja haluaisi adoptioda mun lapsen ja mä olen edelleen näköjään mustasukkainen jostain, josta ei järjellä ajateltuna ole mitään syytä olla mustasukkainen.



Ehkä kyse on tosiaan vaan siitä, että olen vaan yleisesti liian epävarma itsestäni, tai on vaan paska itsetunto.

joskus aiheuttanut ihan vastaavanlaista. Sekä parisuhteessa että muussakin elämässä (työ esim.). Koen jotenkin, että en ole tarpeeksi hyvä. Olen käsitellyt asiaa itse päässäni pitkään ja hyvää olisi tehnyt puhua jonkun ammattiauttajan kanssakin.



Nyt kolmekymppisenä olen kuitenkin ajatellut, että olen arvokas ihan sellaisena kuin olen. Eikä kukaan muu pysty toisen ihmisen arvoa määrittelemään. (Vaikka nykyaikana toisten mollaaminen ja arvostelu näyttää olevan ihan hyväksyttävää). Olen päättänyt nauttia elämästä. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että kieriskelisin epävarmuudessa ja pohtisin kaikkia asioita päässäni ihan loputtomasti. Nykyistä suhdetta aloittaessani tiedostin sen, että suhde ei tule koskaan onnistumaan, jos en luota mieheeni. Jos minä en luota häneen, niin ei hänkään luota minuun. Suhteemme alussa nimittäin tunsin jonkinlaista mustasukkaisuutta erästä miehen työkaveria kohtaan, jonka kanssa hänellä oli joskus ollut lyhyt suhde. Onneksi tiedostin sen, että ajatukseni olivat ihan järjettömiä ja naurettavia.

Miesten ja naisten on syytä laittaa oikeasti poikki ne entiset suhteet. Ihmiset joiden välillä on ollut seksisuhde ovat alttiita panemaan uudelleen, tiedän kokemuksesta. Jotain hyvää siinä entisessä on ollut kun on sen kanssa asunut ja elänyt. Rakkautta, ihastusta tai pelkkää seksuaalista vetovoimaa. Nykyaikana tämä seksuaalisuus on number one ja suurin osa suhteista muodostuu jo tutustumisen ensimmäisinä päivinä seksisuhteeksi.

(Tässä kohtaa muistelkaa omakohtaisia kokemuksia.)



Turha kenenkään on kieltää etteikö seksillä ole suuri merkitys, näin se menee. Ihmisillä on voimakkaat seksuaaliset halut, ainakin toisella ja toinen sekstailee alkuun vaikka miellytääkseen toista kun haluaa pitää hänestä kiinni.



Moraali on höltynyt niistä ajoista kun edelliset sukupolvet vaikka mummut ja vaarit riiailivat. Silloin voitiin olla kirjeenvaihdossa pitkiä aikoja jopa vuosia ilman seksiä. Siinä vaiheessa kun avioliittoa alettiin harkita vakavasti päädyttiin heinälatoon.



Näissä ajatuksissa tänään.