Olisin halunnut hoitaa lapseni kotona 3-vuotiaaksi asti

Jos miehesi haluaisi, voisit siis olla pitempäänkin kotona, mutta hän haluaa mieluummin tuhlata rahat turhuuksiin kuin elättää perhettään. Olisi ehkä kannattanut selvittää tuokin asia jo etukäteen, jos kerran olisit halunnut olla pitempään kotona.

No ensinnäkin eiköhän 1v9kk jo pärjää hoidossa, olet jo kuitenkin ollut vuoden hoitovapaalla, eikö se ole mitään?



Mutta tosiaan sun miehesi rahankäyttö on kyllä ongelma.

Totuus on, että pää kestää 2 vuotta kotona kerrallaan ja rahatilanne ei oikein sitäkään. Lapset 5 v ja 2 v aloittivat kuukausi sitten päiväkodin ja elämämme alkaa olla aivan loistavassa tasapainossa. Lapset viihtyy, äiti kukoistaa, parisuhteeseen ja perheeseen on palannut aito ilo. Rahat eivät ole koko ajan lopussa ja vapaa-aika vietetään porukalla puuhaillen jotain kivaa kotiympyröissä. Onneksi mieheni on opettaja, joten lapset saavat kunnon lomat päiväkodista ja päivätkään eivät ole ylipitkiä. Elämä tuntuu vaihteeksi tosi ihanalta!

eikä monena vielä monena vuonna sen jälkeenkään. Vasta odotusaikanani hän alkoholisoitui ja raha-asiat menivät häneltä rempalleen.



t. ap

Valitti, ettei meidän rahat riitä (oikeasti kyllä on riittänyt oikein hyvin), akateeminen koulutukseni menee hukkaan, kukaan ei enää huoli töihin jne. Päätin mennä töihin, etten olisi enää riippuvainen miehestäni ja jotta voin nostaa kytkintä kun mitta on täysi. Ja sitä se alkaa todella olla. Olen ikuisesti katkera miehelleni siitä, että tuhosi unelmani siitä, että hoitaisin rauhallisin mielin lapseni kotona kolmevuotiaiksi. Nyt jätän aamuisin alle kaksivuotiaan hoitoon itkemään. Sydämeeni sattuu.

Munkin mies on välillä sanonut, että " menisit sinäkin töihin" tai että " kun joku se on vaan kotona" . Ai että tuntuis unelmalta sellanen mies, jonka periaate olisi, että " meidän lapset hoidetaan kyllä kotona 3-vuotiaiksi asti, siitä en periksi anna!"

äitiyslomani oli molempien lasteni kohdalla 3kk ja syystä että olen pienyrittäjä, ei mitään mahdollisuutta tulla toimeen äitiyspäivärahalla koska ei ollut varaa menettää asiakkaita. Tietysti jos olisin lopettanut yritykseni ja mennyt sossuun niin sitten ehkä mutta sitä en halunnut. Mieheni työskentelee samassa firmassa mutta ei olisi yksin pystynyt hoitamaan kaikkea, joten vaihtoehtoa ei ollut. Poen jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä etten ole voinut antaa kaikkea aikaani lapsilleni, jotka kuitenkin ovat ihan tasapainoisia ja säännöllistä elämänrytmiä noudattavia. Onneksi siitä on voinut pitää kiinni.

älä siitä välitä mitä nuo muut kirjoittavat ja moralisoivat, hyvähän se on sellaisten joilla kaikki on hyvin... Kyllä meillä äideillä kuitenkin suurin huoli on aina siitä että miten pärjää niin että lapsilla on aina ruokaa ja puhtaat vaatteet päällä. 1v. 9kk on jo ihan hyvän ikäinen hoitoon menemään, omani ovat menneet 11kk iäissä molemmat kun piti lähteä elättämään sitä " hulttiomiestä" josta onneksi olemme jo päässeet kylläkin eroon. Eli olen ollut noin puoli vuotta yksinhuoltaja. Rankkaa on ollut mutta mielummin näin kuin hulttiomiehen kanssa... Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa eikä niitä pidä kenenkään mennä arvostelemaan.