Mä olen niin iloinen kun sain lapsen " jo" 25-vuotiaana!

Haaveissa olisi vielä tulla kolmannen kerran äidiksi ennen 30-vuotissynttäreitä reilun vuoden päästä... Saa nähdä miten käy :-)



Ja kyllä, minulla on vakituinen työpaikka, omakotitalo, aviomies. Valmistuin tiedekorkeakoulusta jo ennen esikoisen syntymää jne..

Me vaan voimaan olla ja mennä miten halutaan :D

Olen saanut lapset 22-30 välillä ja miten sitä jaksoikaan nuorempana:) vaikka vanhaksi en vielä ihteeni tunne, on tosi asia että ei vaan tahdo jaksaa kuletella ja viihtyä leikkikentillä muksujen kans, vaikka aiemmin liikuttiin aamusta iltaan :) Tosin jotain on tullut lisää muuta lasten kanssa ja osaa nauttia heistä aivan eri tavalla, mutta sitä on turha väittää ettei vanhempana väsyisi herkemmin :) Mutta onnellisuutta kaiken ikäisille vanhemmille :)

jokaisella se pikkulapsivaihe kestää kuitenkin suurin piirtein saman verran ja on minusta ihan sama mihin ikään se itselle sijoittuu. Sama kakkarumba se silti on :) Kaverit " meni" siihen aikaan kun teillä hoidettiin vauvoja jne.

Minäkin olin iloinen, että minula oli jo reippaasti alle 30 vuotiaana lapsi ja toista suunniteltiin



Sitten elämä " hieman" nakkeli, kokemuksia tuli ja ehkä sitä iän tuomaa viisautta huomata se, ettei kaikki mene kuin suunnitteli. Ja sen, että miun suunnitelmat eivät ole ainoat oikeat.



Nyt olen 40v ja minulla kolme lasta, joista yksi alle kouluiän. Ja jos on tullakseen, niin lisää saa tulla

Mieluummin olen pienen lapsen äiti.

Mullakin vielä haaveissa ainakin yksi lapsi. Taitaa mennä yli kolmenkympin, ellei vuoden sisään ruveta yrittämään...Elämäntilanne ei kuitenkaan ole ihan suopea siihen. Ja toisaalta haluaisin esikoisen olevan 5-6-vuotias kun seuraava tulee niin ei tarvitse hänenkään tulla koulusta tyhjään kotiin kun äiti/isi on täällä pikkusisaren kanssa:-))

ekan tein n. 23 ja siitä ne on sitten tipahdelleet.