Jos lastasi purtaisiin toisen lapsen toimesta, miten haluaisit äidin reagoivan?

Aloitin itse tuon ketjun, että poikani puri tarhasa. Että jos siitä tulee tapa, niin pitää jo valmistautua kohtaamaan vanhemmat...





Itse luultavasti toivoisin, että äiti toruisi purevaa lastaan ja selittäisi lapselle miksi niin ei saisi tehdä. Ja jos ikää purevalta lapselta jo löytyy,niin anteeksi pyyntö olisi paikallaan.

Anteeksi pyyntö lapselta lapselle tietysti ja toivoisin että vanhemmat puhuisivat asiasta oman pikku purijansa kanssa.



Ei kuitenkaan kannata tehdä liian suurta showta asiasta!

lapsesta. Jokainen äiti jolla on isompia lapsia tietää että pienet on pieniä ja johdonmukaisuuskin tuottaa tuloksia vasta ajan kanssa. Valitettavasti on liikkeellä myös niitä ensimmäisensä kanssa olevia jotka luulevat että kaikki sellainen tuhmuus mitä oma pieni ei ole tehnyt, on jotenkin kamalan huonon kasvatuksen seurausta.

Nolottaa ja hävettää tosissaan! Kyse ei ole vain muutamasta kerrasta vaan toistuvaa.

Mitä mä teen? Jäähyt, anteeksipyynnöt, uhkailu, kiristys, lahjonta ym tavalliset on kokeiltu, eikä mistään ole ollut apua. Lapsi on 2v.

Tuntuu toisinaan kuin lapseltani puuttuisi kokonaan empatiakyky, eikä ymmärrä että toista sattuu.



T: Ap

Minä kyllä hyydyin jo tuohon otsikkoon...



" Lasta purraan toisen lapsen toimesta" . Huh.

Purevan lapsen vanhemmilta en ole " toivonut" mitään käytöstä siis että sanoisivat asiasta sen kummemmin. Toivon että ovat puhuneet lapsensa kanssa - ainakin pureminen on loppunut.



Enemmän olen toivonut sitä, että hoitaja kertoo asiasta ja selittää mitä on tapahtunut (eli tyyliin: x olisi halunnut auton joka teidän lapsella oli ja kun ei osannut pyytää niin yritti ottaa ja puri kun ei lapsi antanut autoa, en ehtinyt väliin, mutta pistin x:n jäähylle ja pyytämään anteeksi). Tuo riittäisi minulle: mitä tapahtui, miksi ja mikä oli seuraus. Antaa käsityksen, että hoitaja on ajantasalla, lapseni on saanut " hyvityksen" (anteeksipyyntö) jne. ja se että asia kerrotaan hoidosta eikä niin, että näen lapsen kädessä tai jalassa puremajäljet iltapesulla.

ei tuonikäiset enää muista miksi purivat saatika tapahtumaa. Jos lapseni purisi jotain päiväkotikamua ja näkisin tämän toisen lapsen äidin vaikka seur päivänä, niin pahoittelisin tilannetta ja kysyisin tuliko iso jälki.



Oma lapseni oli tuossa iässä kova läpsimään. Useat (ei siis kaikki) tuossa 1,5 v iässä puree, repii tukasta tai läpsii. He eivät ymmärrä että se sattuu toista ja heiltä puuttuu vielä ensinnäkin empatiantaito. Useasti kotihoidossa olevilla lapsilla ei ole tätä puremisvimmaa. Päiväkodissa on koko ajan valtataistelua ja siellä pätee viidakon lait ja opitaan puolustamaan itseään ja jos halutaan joku lelu niin se otetaan vaikka päälle käymällä. Valitettavasti.

Jos tapahtuu päiväkodissa niin toivon hoitajien neuvovan lapsen pyytävän anteeksi mutta jälkipuintia vanhempien kesken ei tarvitse.



Oma esikoiseni oli purija sekä läpsijä että vei lelut käsistä sekä heitti hiekkaa hiekkiksellä. Villi tapaus ja erittäin puupäinen. Ainahan se oli äidin syy ja kasvatuksen puutetta. Paheksuvat katseet, lasten vetäminen leikeistä pois jne olivat puistoarkea.

Anteeksi pyyntöä todella harvoin edes kuultiin saati huomioitiin millään tavalla mikä oli tosi kurjaa!!!

Kuljin koko ajan puistossa lapsen vieressä ennaltaehkäistäkseni nämä ikävät tilanteet mutta silti lapsi oli välillä nopeampi. Eikä meilläkään 2 vuotiaaseen mitkään rangaistukset tehonneet, ei sen ikäinen niitä vielä tajua.



Paljon kärsivällisyyttä äideille. Kyllä se joku päivä loppuu.

Aika useasti törmänny tällaiseen ja se tulee ihan luonnostaan lapselta...

Laita leikkimään sellaisten lasten kanssa, jotka purevat takaisin, jos lapsesi heitä puree. Tätä ei tietenkään suositella missään ohjekirjassa, mutta toimii. Voit myös itse purra lastasi ja demonstroida miltä se tuntuu, mutta ei ehkä niin suotavaa kuin jos joku lapsi sen tekee.

Vierailija:

Nolottaa ja hävettää tosissaan! Kyse ei ole vain muutamasta kerrasta vaan toistuvaa.

Mitä mä teen? Jäähyt, anteeksipyynnöt, uhkailu, kiristys, lahjonta ym tavalliset on kokeiltu, eikä mistään ole ollut apua. Lapsi on 2v.

Tuntuu toisinaan kuin lapseltani puuttuisi kokonaan empatiakyky, eikä ymmärrä että toista sattuu.

T: Ap

joutunut jäähylle. Poika ei jotenkin tunnu ymmärtävän että pureminen tosiaan sattuu kun se on hänelle veljeä purressa ollut leikkiä eli leikkii koiraa (koira ei ole koskaan poikaa kyllä purrut). Ja serkun kohdalla kyse on vihon viimeisestä puolustautumis keinosta eli puree serkkuaan kun serkkukin puree häntä.



Itse toivon että jos lastani purraan purijaa puhutellaan ja hänen pitää pyytää anteeksi jos ikä siihen riittää. Inhottaa jos vanhempi vähättelee asiaa tai laittaa puremisen toisen lapsen syyksi kuten siskoni tekee. Aina on selitys miksi hänen lapsensa pureminen oli ihan ok eli syy oli minun pojassa vaikka aina ei todellakaan ole näin ja minusta ei purra saa vaikka toinen tekisi mitä.

vielä anteeksi pyynnön merkitystä.

Ennemminkin voi silittää puremalla aiheuttamaansa pipiä tai puhaltaa siihen tms.



Joskus tuntuu typerältä nuo " toivoisin että lasta torutaan" , minua taas inhottaa näytösluontoiset torumiset, joissa ei oikeastaan kerrota lapselle mitä ei saa tehdä, vaan tarkoitus on näyttää muille vanhemmille, että " kyllä meidän lasta kasvatetaan" .

Tärkeämpää olisi saada pureminen loppumaan kuin purrun lapsen vanhemmat rauhoittumaan.



Minulle riittäisi, jos lastani purreen vanhempi kertoisi, mitä on sattunut, jos en itse ole tilannetta nähnyt. Silloin voisin selittää lapselleni asiaa. Tietenkin pahoittelu vanhemmalta on hyvä tapa, mutta lapsen pakottaminen anteeksi pyyntöön (jos anteeksi pyytäminen on lähinnä rangaistus lapselle) on typerää, jos lapsi itse tajua tilannetta tai anteeksi pyynnön merkitystä.

Ihan pieneltä lapselta (alle 2v) on ehkä turha odotella anteeksipyyntöä, koska sen ikäinen ei käsitä sen tarkoitusta, mutta meidän tapauksessa purija oli yli 2,5v - omani ainakin osasi silloin jo pyytää anteeksi ja tiesi mitä se tarkoittaa.



Että siinä olen samaa mieltä niiden kanssa noista lapsen rangaistuksena anteeksipyytäminen on turhaa.



Toisaalta ei kannata lapselle opettaa kovin pitkään sitä, että vanhemmat pyytävät anteeksi hänen puolestaan.

onnettomuuden kulusta. Poikaani puri päiväkodissa sama lapsi useita kertoja. Avauduin tietty myös äidille, joka sanoo syyn olevan lapsen ulkomaalaisessa isässä, jolta temperamentti on peritty. VOI Vi**u mikä idiootti!!



Poika puri monia muitakin jatkuvasti! Onneksi mun poika vaihtoi päiväkotia. Jälkeenpäin kuulin ettäpurija- pojalla on vakavia käytöshäiriöitä, mutta äiti ei suostu hoidattamaan lastaan. (sisäpiiritietoa, koska itsekin olen pk:ssa töissä) Pojan puremiset ja äkkipikaisuus oli muuttunut raivokohtauksiksi ja väkivallaksi perheenjäseniä, tarhatätejäja muita lapsiryhmäläisiä kohtaan!!

Ja edelleen vika on vaan lapsen ulkomaalaisessa isässä...



Huh mitä vastuusta luistamista!



Purija-lasten äidit, puuttukaa oikeesti siihen mitä lapsenne tekee!!