Toi Teena EI voi käydä ihan täysillä.
Vitsi kun tekis mieli kirjautua ja laittaa sille pari valittua sana, mutta kun sensuuri on niin tiukkaa, että se kuitenkin poistettaisiin.
Kommentit (10)
Teena:
Elämä yllätti taas kerran. Vähän sen jälkeen, kun työnantajani meni yllättäen konkurssiin (ja se tarhapaikka siinä vaiheessa oli haettu) koimme iloisen yllätyksen ; ) olimme raskaina!
- Tiina -
Herranpieksut! Sinä olet yksillöllinen ihminen! Miksi puhut itsestäsi monikossa?
Enkä selittele, vaan koitan saada ihmisten silmiä avautumaan jälleen kerran ja vissiin jälleen turhaan omasta elämästään poikkeaville tilanteille ja ymmärtämään muidenkin ihmisten elämää.
Kyllä, viime keväällä MELKEIN täysimetin 3v. kuukauden (tai reilun) verran. Tuolloin oli yhtäkkiä yllättäneiden tosi voimakkaiden allergiaoireiden kanssa niin sairas, ettei poikkeuksellisesti pystynyt juuri mitään muutakaan kun tätä omaa maitoa sietämään/syömään. Anteeksi vain, jos minusta ei ole lähettämään lasta sairaalaan roikkumaan, KÄRSIMÄÄN ja yhteiskunnan varoja tuhlaamaan, vaan ihan kotikonsteilla tilanteen hoitelin ; ) niin, että lapsi vaivoistaan huolimatta oli tosi onnellinen ja venähtikin tuossa ajassa niin pituus- kuin leveysmittaa oikein vauhdilla ja paljon!
Tiedättekös muuten ettei tuonikäistä voi väkisin imettää.. minä se täällä menen karkuun ; ) ja likka tulee kovaa vauhtia perässä kerjäten päästä tissille.. ; ) Ja saa heti lopettaa touhunsa, kun haluaa.
Mutta nyt tuutimaan!
ja muutakin ongelmaa. Siis miettikää ,täysimettää 3v. lasta!!!!
nythän se muksu on jo 3v ja niiiiiin iso.
eli aivot varmana aika pehmeät kun ollut näitä helteitäkin.
Olen saanut sen jutuista käsityksen, että on vaan kotona ja imettelee ja antaa lapsensa mellastaa vapaasti. Mutta ilmeisesti olen ymmärtänyt väärin.
kai teena haluaa imettää kuopusta rauhassa ja iiiiiso esikko pois jaloista.
kun sehän on niiiiin temperamenttinen ja fiksu likka. Illat sit varmaan tissitelläään.
Ah, kuinka ihanaa selkään puukotusta ; ).
Me muuten lisäännyimme jo : ). Tänään täyttää ihana kuopuksemme kolme viikkoa.
Miksikö laitoimme taannoin muksumme hoitoon (siis sen esikoisen). Koska en ole helpolla lisääntyvää sorttia ja luulimme lapsemme aloittaessa tarhassa TODELLAKIN tarvitsevamme sitä, koska tuolloin kaiken järjen mukaan minun piti olla töissä, ja heikommalla todennäköisyydellä raskaana.
Elämä yllätti taas kerran. Vähän sen jälkeen, kun työnantajani meni yllättäen konkurssiin (ja se tarhapaikka siinä vaiheessa oli haettu) koimme iloisen yllätyksen ; ) olimme raskaina!
Sitten tuli se hoitopaikkakin lopulta.. lapsemme itkettyä viime kesästä asti ystäviensä perään, tai ylipäänsä kaikkien yli 9 kk ikäisten perään, jotka on noihin tarhoihin tms. meidän kunnassamme tungettu.. Vaikka olen kotihoidon puolesta puhuja, niin itkin itse ilosta lapseni puolesta!!!
Koska miehelläni on vakava sairaus hän pystyy rajoitetusti työnsä lisäksi hoitamaan kotiamme, pihaamme etc. Ja lisäksi hänellä päivät venyvät työssä ja niitä työreissujakin on.. Joten en tosiaankaan voinut raskaana, saati meikäläisen raskaana melkein leikkauspöydälle (niin, makasin vuorokauden sairaalassa ruuatta, juomatta etc.) lähettämänä (välilevytyrä) sentään ihan kaikesta selvitä, joten oli se hyvä, että tarhapaikka yllätti - tästäkin syystä.
Käytännössä esikoisemme ehti vain vähän olemaan tarhassa. Tämä ihan sen vuoksi, että halusimme hänelle ns. pehmeän laskun.. ja allergiat puhkesivat vaarallisella tasolla kukkaan katu- ja siitepölyjen ilmaannuttua. Jolloin myös muuten rupesivat melkein mitkä ruuat vain aiheuttamaan eri voimakkuutta olevia allergiaoireita, jotkut pahimmillaan hengenahdistusta.. lääkkeet tietysti hankittiin, mutta ei niitäkään sentään voinut törkeitä yliannoksia antaa. Mitäs sitten syötiin, kun ei oikein mikään käynyt? Noh, tuossa vaiheessa oli suuri onni, että KAMALISTA TUSKISTA rinnoissani huolimatta olin jatkanut sitä himskatin imetystä. Siinä sitten tisuteltiin ja saatiin lapsen sairaana ollessa kuukaudessa oikein komea kasvupyrähdyskin miltei täysimetyksellä aikaiseksi ; ) ja lapsi siis tuolloin jotain 3v.
Viisas varautuu pahimpaan ENNALTA. Meillä siis lapsen itsensä hyvinvoinnin lisäksi tarhapaikkaa pitämällä on varattu pahimpaan - siihen, että isukki saa valtavan sairaskohtauksen (tai pahimmillaan pääsee hengestään), äidillä menee selkä/joutuu raskaana leikkaukseen, tai yksinkertaisesti muuten voimavarat loppuvat, tai tulee muuten paha tilanne raskauden aikana, synnytyksessä tapahtuu jotain .. tai vauva on sairas.
Kohta esikoisellamme alkaa tarha. Katsotaan mitä käy. Ainakin selväksi on tullut, että hän edelleen tarvitsee ison määrän lapsia seurakseen päivittäin useiden tuntien ajaksi. Pyrimme säilyttämään hoitopaikan siis edelleenkin useammasta syystä, Lapsemme pääsee päivittäin parhaan ystävänsä kanssa leikkimään, eikä häntä hädän/tarpeen tullen viskata sopeuttamatta vaan " jonnekin hoitoon" .
Ja tandem-imetyksestä voinkin sitten laittaa ihan oman ketjun tuonne (jahka ehdin) taaperopuolelle.
Tulkaa kommentoimaan, jos uskallatte ; ).
Mainittakoon, että aloitukseen en ole keksinyt toistaiseksi mitään muuta kuin myönteistä sanottavaa - mm. sen, että esikoisemme ei ole tipan tippaa mustasukkainen kuopukselle, vaan on maailman ihanin ja rakastavin isosisko, joka auttaa vauvan hoidossa innoissaan ja haluaa kuulemma PALJON lisää vauvoja meille.
Että tämmöistä!
- Tiina -