Voin huokaista helpotuksesta nyt, kun kuopuskin jo kavelee. Mulla on ollut koko ajan molempien vauva-aikoina voimakas pelko, etta vahingossa pudotan vauvan ja han " menee rikki" .

mutta kyllähän minäkin huokaisin helpotuksesta. Ihan vain siksi, että kun lapsi kävelee itse paikasta toiseen, niin äiti pääsee fyysisesti niin paljon helpommalle. Ei tarvi kantaa joka paikkaan.



En ymmärrä yhtään sellaisia ihmisiä, jotka naureskelee, että sitten kun se kävelee, niin sä toivot, että se pysyisi edes hetken paikoillaan ja haikailet takaisin sitä köllivää vauvaa. Kun en todellakaan haikaile. Musta molempien lasten kohdalla on ollut ihan tosi ihanaa, kun ovat alkaneet kävellä, enkä enää päivääkään haluaisi takaisin sitä kantamisvaihetta.

sillä jatkuva kantaminen rasittaa. Kävelemään lähteminen on myös yksi merkittävä askel pois vauva-ajasta, jolloin voin huokaista helpotuksesta. En ole pelännyt vauvan menevän rikki mutta on ollut päiviä jolloin olen toivonut hänen olevan jo hieman vanhempi.



Lapset nyt 5v. ja 10kk