Lue keskustelun säännöt.
Lapsellani ei ole kaveria :( ov
23.08.2007 |
Tokaluokkalainen tyttäreni on yhä ilman kaveria koulussa. Myöskään vapaa-aikana ei ole kuin muutama tuttavaperheen tyttö joiden kanssa satunnaisesti pystyy olemaan, yöpyvätkin toisillaan.
Naapurin tytön kanssa leikkii toisinaan, silloin kun naapurin tytölle se sopii, jos ei sovi saatta tuo tyttö olla tosi ilkeä.
Mutta eniten huolta aiheuttaa kun koulusta ei ole löytynyt sellaista kunnon ystävää, muilla tuntuu jo olevan. Myös synttärikutsut menevät miltei aina ohi suun. Tyttöä asia jo painaa jonkin verran kuin myös minua.
Mielestäni lapseni on ihan tavallinen, vähän ujohko mutta ihan kiva tyttö. Pitäiskö ottaa opeen yhteys vai mitä tekisin? Odotoanko vain että joskus se ystävä löytyy?
Harrastuksessaan hänellä on muutama ystävä mutta kaikki asuvat niin kaukana ettei heitä voi ajatellakaan iltaisin leikkimään.
On vaan niin paha mieli äidillä :((
Kommentit (8)
Jostain syystä siinä koulussa minua kiusattiin ja jätettiin lähinnä leikeistä ulkopuoliseksi.
Tilanne korjaantui heti, kun vaihdoin koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen itse että tyttö oli ekan luokan niin ujo että jäi tavallaan pois laskuista ja nyt tokalla ei enää huolita mukaan.
t. ap
Ja kyllä se itketti, välillä enemmän, välillä paljon enemmän. Äiti oli aina sitä mieltä, että on vain opittava pärjäämään itse. Ekaluokalla minua ei jostain syystä vain huolittu muiden porukoihin, tokalla olin jo varma, että kukaan ei tule koskaan pitämään minusta ja niin jatkui sitten koko kouluajan. Vieläkin on vaikea joskus uskoa, että joku kaveri voisi oikeasti pitää minusta, ja käverisuhteet tuntuu kovin väkinäisiltä
En tosiaankaan tiedä mitä voisit tehdä, ottaa yhteyttä opeen? Ope voisi ainakin järjestää ryhmätöissä ryhmät/parit niin, että katsoisi vähän kenen pariksi lapsesi laittaa eikä antaisi lasten itse valita niitä parejaan, siinä kun helposti jää joku yksinäinen täysin ulkopuolelle. Tuon ikäisenä varmasti myös yhteiset pihaleikit välituntivalvojan kanssa olisi ihan hyvä ajatus.
meillä on hyvin sosiaalinen 4 vuotias tyttö joka on aina innolla menossa mukaan, mutta leikkikentällä käyvä vuoden verran vanhempi tyttö ei ota häntä mukaan ja kun samalla kentällä käy vielä vain kaksi siskosta jotka ovat ennestään tuttavia kiusataan minun tyttöni armotta. tämä toinen tyttö on varsinainen domina ja kiusaa salaa näitä siskoksiakin, mutta he eivät kannella siitä äidille.
minulla äitinä tietenkin surumieli kun tyttö pahoittaa mielensä ja itkeskelee illan kotona kun toiset eivät halua leikkiä ja vain tönivät. me asumme hyvin pienellä paikkakunnalla eikä tässä naapurustossa ole lapsia. nyt tosin päätin että pidetään taukoa ja yritetään alkavasta kerhosta bongata joku kaveri tai jos ei löydy niin turhaa aiheuttaa pienelle pahaa mielta.
Meillä onneksi ensivuonna on mahdollista osallistua viimein muutamaan harrastus kerhoon, elän toiveissa että sieltä sitten viimein alkaisi ystäviä tai edes yksi ystävä löytyisi. mites teillä olisiko mahdollista mennä joihinkin liikuntakerhoihin, joissa olisi yhteistä puuhaa ja sitä kautta löytää yhteistä jonkun toisen tytön kanssa? Muistan kummityttöni olleen hyvin yksinäinen ensimmäiset kolme kouluvuotta, mutta sitten hän ilmoittautui viereisen kaupungin jalkapallokerhoon ja siellä kulki pari muutakin paikallista tyttöä ja niistä sai viimein ystäviä ja kun muutaman kaverin sai tapahtui jokinlainen ketjureaktio ja hänen seuransa alkoi kelvata myös oman luokan tytöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http : // www . iltaleht i. fi /perhe/200708236275421_pr . shtml
Siinä olisi sellainen kiva mahdollisuus tutustua toisiinsa koulun ulkopuolella. Jos olisi jotain yhteistä ohjelmaa, esim kaikki saisivat tehdä omat pizzat tms? Yhdessä tekeminen on aina kivaa, kun on jotain hauskaa ohjelmaa.
Usein jo eskarissa solmitaan pysyviä kaverisuhteita ja uusien on vähän hitaampaa päästä mukaan...