Käsi sydämelle: miten opetatte lapsenne suhtautumaan kiusaamiseen?
On ollut järkyttävää nähdä, miten jotkut lasteni kaverit käyttäytyvät päiväkodissa. He manipuloivat, uhkailevat ja tekevät hyvin selväksi, kenet hyväksyvät sisäpiiriinsä ja ketä eivät. He vetävät karismallaan kiltitkin lapset tekemään tuhmuuksia ja kun saavat heistä tarpeekseen, jättävät heidät yksin ja valitsevat seuraavan uhrinsa. Jo aamulla he ilmoittavat isoon ääneen halveksuntansa tiettyjä kavereitaan kohtaan ja yrittävät saada muutkin mukaan kiusaamiseen.
Oikeasti, millaisella kasvatuksella näitä pikkuhirmuja oikein saadaan aikaiseksi? Hämäävintä tässä on, että näiden lasteen vanhempiin tutustuttuani olen sitä mieltä, että he ovat aivan tavallisia, mukavia aikuisia.
Missä mättää?
ja ensin yritin opettaa kertomaan aikuiselle ja sanomaan tiukasti " ei saa" . Kun se ei auttanut yritin keskustella opettajan ja vanhempien kanssa. Kun sekään ei auttanut, olen opettanut lastani siirtymään kauemmas ja pysymään erossa niistä jotka kiusaavat. Ei vastaa puhelimeen jne, kun soittelevat nimettömiä soittoja, ei lähde niiden " kavereiden" mukaan, joiden tarkoitus on vain hakea kiusattavaksi.
Yhden näistä pahimmista kiusaajista äiti soittelee aina minulle, että hänen lastaan on porukalla kiusattu ja syyllinen on minun poikani. Hän ei kuulemma anna lyödä lastaan. No, minä en usko, että kukaan antaa, mutta tältä äidiltä on kyllä jäänyt myös kieltämättä lastaan lyömästä. Vaikka enemmän hän kiusaakin henkisemmällä tavalla.