Lue keskustelun säännöt.
Apua synnytyskauhuun! Asiallista kiitos.
22.08.2007 |
Mieheni haluaisi jo vihdoin alkaa yrittämään lasta. Minä en VOI. En voi synnyttää. Lamaannun kauhusta jo ajatuksesta. Olen ottanut kaiken mahdollisen synnyttämisestä selville, mutta se ei ole helpottanut. Tieto vain lisää pelkoa. En jaksa luetella, mitä kaikkea pelkään, mutta sen tiedän, että pelosta en pääse yli. Haluan lapsen kuitenkin. Aivan naurettavaa, eikö? Olisiko joku, jolla on aivan lamauttava pelko, saanut lasta? Mitä tapahtui?
Kommentit (7)
Jos riittävän jämäkästi vaatii. Eihän mikään lääkäri voi ottaa vastuulleen sitä, jos ihminen ei henkisesti mitenkään kykene kestämään synnytystapahtumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on todella henkilökohtaisia ja arkoja pelkoja enkä halua niitä tänne tarkemmin eritellä pilkattavaksi. Sanotaan, että kehoni on joutunut kestämään jotain josta on jäänyt kauhuja. Tiedän, mitä väistämättä synnyttäessä tapahtuu ja varsinkin, mitä huonolla tuurilla tapahtuu. Kun pelkään pysyisikö tajuissakaan pelon takia.
ap
Jos et pelkää sektiota, niin sittenhän ongelma on ratkaistu. Kerrot tilanteen lääkärille ja pyydät pelkosektion.
Kun sitten tulin raskaaksi, koko synnytys kaikkosi mielestäni kokonaan. En pelännyt ennen kuin sitten viimeisinä viikkoina ennen h-hetkeä. Raskaushormonit kai tekivät tehtävänsä. Mutta ymmärrän, jos sinulla on takanasi jotain sellaista, mikä saa pelkäämään vaurioitumista. Pelon realistisuutta on toki mahdoton arvioida asiasta enempää tietämättä.
Ensin kerroin neuvolassa synnytyspelostani, jonka jälkeen minut ohjattiin Kätilöopiston pelkopolille. Siellä juteltiin sekä kätilön että lääkärin kanssa. Olin asiallinen ja varma tahdostani, eikä minua kovin paljoa yritetty " käännyttää" . Lähinnä keskusteltiin sektion riskeistä ja alatiesynnytyksen eduista. Ja lopuksi varattiin aika suunniteltuun sektioon.
Sektio kokemuksena on ollut molemmilla kerroilla hyvin positiivinen.
Toki kipuja on jälkeenpäin, mutta kun siihen on itse halunnut - osaa myös ottaa ne vastaan. Missään vaiheessa en kokenut kipua ylivoimaiseksi - samana iltana nousin itse ylös sängystä, ja siitä se toipuminen sitten vähitellen lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan automaattinen juttu että onnistuu.
Ketään ei tänä päivänä voi pakottaa alatiesynnytykseen.
Sektio on pikku juttu verrattuna siihen että jäisi pelon takia lapsettomaksi.
Arvaa miksi olen koneella tähän aikaan - noh, imetin juuri kahden kuukauden ikäsen poikani :)
Hyvää jatkoa sinulle ja pelko pois!
t: 4 ja 11
tahdostani sektiolla. Eli olen ns pelkosektioäiti. Päätöksestäni en voi olla kuin onnellinen - jos ei tuota mahdollisuutta olisi ollut, olisin jäänyt lapsettomaksi.