Körtit tai körttiläisyydestä tietävät! Kertokaa kokemuksianne tästä uskonsuunnasta, myönteisiä ja kielteisiä!

Eikö siellä saa iloita onnistumisista, uskoa mahdollisuuteen kasvaa ihmisenä jne? Ryvetäänkö siellä vain koko ajan omassa surkeudessa??



ap

Minä en ainakaan ole koskaan rypenyt surkeudessa.. :) Enemmän se " maan matonen -touhu" näkyy suhteessa Jumalaan, eli korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta.. Sekä sitä, miten kaikki lopulta on Jumalan kädessä.



Itse asiassa körtit ovat sydämellisimpiä ja aidoimpia uskovia, joita tunnen, mielipiteeni tosin voi olla värittynyt koska eniten uskovia tunnen nimenomaan körttien parista :)



Körttiläisyyden positiivisimpia puolia on mielestäni nimenomaan se, että koska ihminen on luonnostaan syntinen, ei omia epäonnistumisia tai keskeneräisyyttä tarvitse peitellä, se tavallaan kuuluu pakettiin. Onnistumisista ja menestymisestä kyllä saa iloita, ja muutkin iloitsevat puolestasi.



Harva körtti myöskään katsoo pitkään lyhyttä hametta tai meikkiä, suurin osa kun kuitenkin on enemmän tai vähemmän humppakörttejä.. :) En sano sillä, että väheksyisin kenenkään uskoa, vaan totuus on se, että körtit hyväksyvät maallisetkin asiat osaksi elämää.



Tärkeää mielestäni on myös se, että tästä ' lahkosta' puuttuu kokonaan ulkokultaisuus. Ollaan sellaisia kuin ollaan, aidosti ja selkä suorana.



Huonoimpia puolia herännäisyydessä on selkeästi seura- ja muun toiminnan puuttuminen väliltä opiskelijat -eläkeläiset. Tällainen nuori perhe on pahasti väliinputoaja. Mutta kyllä tavallisista seuroistakin saa itselleen hengen evästä, jos sinne mummojen ja paappojen seuraan vain uskaltautuu :)



Ja musiikista vielä.. Kylläpäs nyt rupesi tulemaan tekstiä :) Suomessa gospelmusiikin tienraivausta tehneet muusikot ovat suurilta osin juuri körttiläisiä. Siis nämä ensimmäiset jäärät, jotka tekevät musiikkia sydämen tahdosta ja suuria rahoja kaipaamatta. Pekka Ruuska, Jaakko Löytty ja Jukka-Pekka Jyrä ovat hyviä esimerkkejä alkuperäisestä körttigospelista.



Toivottavasti löydät henkisen kotisi herännäisyydestä. On ilo kuulla, että etsit ja rehellisesti toivot löytäväsi oman uskonkotisi.



-ihna-

Tuota en kyllä ihan usko, että teiltä puuttuisi kokonaan ulkokultaisuus. ;) Eiköhän sitä ole ihan meissä kaikissa.



Tämä etsintäni on siitä hankalaa, että haluaisin omannäköiseni seurakunnan paitsi itselleni, myös lapsilleni. Sinäkin kirjoitit, että lapsiperhe on vähän väliinputoaja körttiläisyydessä. Täällä on Kansanlähetyksellä hirmu kivan tuntuista lapsityötä, ja olemme siellä käyneetkin. Itse en tunne itseäni kuitenkaan kansanlähetysläiseksi. Virallisesti kuulun Vapaakirkkoon, mutta en tunne olevani vapislainenkaan. Oikeastaan vähän vastustankin kaikkia -laisuuksia ja -läisyyksiä. Koen olevani ihan tavallinen ihminen, joka uskoo Jumalaan ja Jeesukseen. En siis halua leimautua mihinkään liikkeeseen, mutta toisaalta haluaisin tarjota lapsille kiinteän hengellisen kodin. Hankalaa, hankalaa. :)



ap

Pitäisi muistaa välttää kirjoituksissaan termejä aina, ei koskaan, jokainen, ihan varmasti jne jne.. :)

Tokihan sitä ulkokultaisuuttakin löytyy, itse vain en ole siihen törmännyt.. Toisaalta, vieläkin olen puolueellinen sanomaan, sillä mulle körttiläisyys kolahti heti ja lujaa, tämä on niin se henkinen koti, joka multa oli nuoruudessa hukassa. Körtti olen ollut nyt toistakymmentä vuotta, ja pois en vaihtaisi!



Kyllähän ulkokultaisuus jne ikävät piirteet ovat ihmiseen sidottuja, eivät uskonsuuntaan. Kuitenkin körttiläisyydessä vallitseva asenne ehkä karsii enimmät tällaiset itsensä korostajat.. Siis se, ettei pidä ylpistyä ja korottaa itseään korkeammalle kuin on aihetta.. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, jos sitaatti sallitaan..



Teidän kaupungissa tuntuu olevan useampia kirkkoja ja niillä toimintaa, silloin tuntuisi todennäköiseltä että perhetyötä löytyy myös Herättäjä-Yhdistykseltä. Mä olen niin pienellä paikkakunnalla ikäni elänyt, että jos toimintaa halusi, sitä piti tehdä itse. Nyt tosin asutaan suuremmassa sityssä, täällä on jo jonkin verran toimintaa perheillekin!



Jos haluat tutustella yhdistykseen ja sen toimintaan, kannattaa tutustua h-y:n sivuihin, ja ehdottomasti käydä Herättäjäjuhlilla, jos siihen on mahdollisuus! Siellä ovat sitten ne kaikki hiljaiselämää viettävät lapsiperheetkin, ja toimintaa ihan kaikenikäisille..



-ihna-

ap

Ajattelin itsekin, että pitäisi kai aloittaa oma ketju, kun menee niin ohi aiheen, mutta en sitten jaksanut. Siellä nakottaa vastaukseni. :)

se, että kukaan ei sekaannu toisen uskonasioihin, koska tunne omasta riittämättömyydestä on niin suuri. Lisäksi ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta pidetään niin pyhänä, ettei siitä parane antaa mitään arvioita, koska sitä ei voi tietää (ei siis voida sanoa, että joku ei ole uskossa).



Saa olla rauhassa pieni ja heikko suuren Jumalan edessä.



Virret ovat ihania ja seurapuheet lyhyitä. :)



Ja jos suvaitsevaisuutta kaipaa, niin sitä kyllä löytyy.



2, joka ei halua mustamaalata itselleen niin rakasta herätysliikettä. Piti vielä vastata, ettet vaan saa liian huonoa kuvaa porukasta.

mutten itse kuulu kirkkoon. Käsitykseni körttiläisistä on varsin myönteinen. Eivätkös nykyajan körtit ole kaikista herätysliikkeistä lähinnä luterilaisen kirkon valtasuuntaa? Körtit suhtautuvat esimerkiksi myönteisesti naispappeuteen ja jotkut körttipapit ovat valmiita keskustelemaan myös homoliittojen siunaamisesta (eivät vihkimisestä).



Avoimia uskovia ihmisiä.

Kirjoitit, että körttiläisyydessä ollaan liian suvaitsevaisia eikä " komenneta elämään fiksummin" . Tämä on minusta toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Minä en kestäisi olla missään kovin kontrolloivassa yhteisössä, saati komentelevassa. Se ei ole mikään teologinen kannanotto, vaan ihan perusluonteessani. Haluan tehdä itse elämääni koskevat ratkaisut ihan kaikessa. Ei sillä, ettenkö ottaisi vastaan neuvoja, mutta en niele mitään purematta.



Toisaalta liiallinen suvaitsevaisuus voi hajota ajan mittaan omaan mahdottomuuteensa. Kaikki ihmisyhteisöt tarvitsevat kuitenkin normit, joiden mukaan toimia, uskoa tai ajatella. Täydellistä vapautta ja riippumattomuutta ei ole missään.



En siis oikein tiedä, mikä porukka minulle sopisi. Ehkä sellainen, jossa on aina varaa olla aito, keskustella ja huomioida eri näkemyksiä. Ja sellainen, joka uskaltaa uudistua tarpeen mukaan eikä jämähtää vanhoihin tapoihin vain siksi, että niin on aina ennenkin tehty.



ap

sekä körttejä että lestadiolaisia. Lestadiolaiset jotenkin tunnisti ulospäin ja heillä myös tiukkoja sääntöjä, sen sijaan körtit ovat enemmän kuin ketkä tahansa muut. Nykyään kun ei enää mitään körttipukujakaan pidetä.

tuli mieleen, että käy herättäjä-yhdistyksen sivuilla. www. h-y. fi



Sieltä löytyy kaikenlaista.

Olen itse musiikki-ihminen, ja mielestäni mitään musiikkilajia ei saa laittaa pannaan vain tyylin perusteella. Kaikki musiikki on Jumalan, ja kaikella musiikilla voi myös Häntä ylistää - kukin makunsa mukaan!



Toinen kysymys on, että mitä tarkoittaa " vaatimaton elämäntapa" ? Ihannoidaanko esim. naisilla vaatimatonta ulkonäköä ja jos näin on, miten se käytännössä ilmenee? Olisinko minä trendikkäissä vaatteissa ja meikattuna ihan poikkeava ilmestys tai paheksuttaisiinko ulkonäköäni?



ap

Ei muuta kuin mukaan vain, mutta jos et satu asumaan Lapualla etkä ole enää opiskelija, joka voisi mennä opiskelijaseuroihin, varaudu siihen, että seuroissa ei ole kuin vanhoja mummoja ja paappoja. Jos jaksat odottaa ensi kesään, suosittelen Espoossa järjestettäviä herättäjäjuhlia.

Vierailija:

Ei muuta kuin mukaan vain, mutta jos et satu asumaan Lapualla etkä ole enää opiskelija, joka voisi mennä opiskelijaseuroihin, varaudu siihen, että seuroissa ei ole kuin vanhoja mummoja ja paappoja. Jos jaksat odottaa ensi kesään, suosittelen Espoossa järjestettäviä herättäjäjuhlia.

Olen kyllä opiskelija, mutta jo yli kolmekymppinen. Katsellaan, kyllähän tuo näin toisella ajattelemalla rupesi kiinnostamaan! :)

Mihin muuten ne opiskelijat " katoavat" vuosikymmeniksi palatakseen taas mummoina ja pappoina seuroihin? Eikö heillä ole mitään seurakuntayhteyttyä?

ap

Mutta seuroissa vain veisataan - ja ilman säestystä. Lisäksi jokaisen säkeen jälkeen pidetään tauko, joka tosin nykyään on usein lähes olematon.



Pukeutua saa nykyään kuinka tahtoo ja meikkaaminenkin on sallittua. Mitään rajoituksia ei ole. Tosin paikallisseurojen väki voi katsoa vähän pitkään, jos hameesi mitta on noin 20 senttiä. Herättäjäjuhlilla tuskin sitäkään moni ihmettelisi. Ennen muinoin pukeutumisessa oli tarkat säännöt, mutta nekin on nykyään unohdettu.

Sitä olen itsekin ihmetellyt. Kai tämä elämän oravanpyörä väsyttää niin, etteivät jaksa tai viitsi mennä seuroihin. Minä yritin niissä parhaani mukaan käydä mummojen kaverina, mutta juuri koskaan ei muita alle nelikymppisiä mukana ollut.



Herättäjäjuhlilla sentään näkyy nuorempaakin sakkia. Opiskelijaseuroista minulla ei ole kokemusta kuin Oulusta. Siellä oli aina vain muutama ihminen paikalla. Helsingissä kai on körttikodilla vähän isompiakin opiskelijaseuroja. Ja Jyväskylässäkin on kai jonkinlaista elämää. Muista paikkakunnista en tiedä. Ja kyllä opiskelijaseuroihin uskaltaa yli kolmikymppinenkin mennä, kun vain menee. :)

Jos ihminen haluaa pelastua, hänen tulee etsiä Jumalaa ja sovitusta Kristuksessa. Ei oman tahdon mukaista uskontoa. Jumalan tahdon mukainen usko on se millä ihminen pelastuu, eikä sitä voi asetella omaan muottiin sopivaksi. Jumalan muotilla tehty usko vie taivaaseen ja omalla muotilla väännetty helvettiin.

Ap:han kaipaa herätysliikettä, joka sopisi hänen luonteelleen, jotain jonka parissa hänen olisi hyvä olla. Eiväthän nämä suomalaiset herätysliikkeet ole mitään ihmeellisiä itse keksittyjä juttuja. Eivätköhän ne kaikki ole samaan suuntaan viemässä ja yhtä lailla Jumalan tahdon mukaisia. Tuskin ne muuten kirkon piirissä enää olisivat.

Tämä on uskon ydin, ja kaikki muu siinä päällä on tähän pääasiaan verrattuna toissijaista. Teologisissa kysymyksissä eri liikkeet ja suuntaukset painottavat asioita vähän eri lailla, eikä kaikkeen ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia. Tapakulttuuri on vielä kauempana uskon ytimestä ja perustuu todellakin usein vain ihmisten määrittelemille tottumuksille.



Etsin uskonsuuntaa, jossa on pääasia kohdallaan (=useimmat kristilliset liikkeet ja seurakunnat) ja jonka teologia ja tapakulttuuri vastaisivat eniten omia näkemyksiäni.



ap

Körttiläisyydelle ominaista on siis armon ikävöinti ja pelastusvarmuuden puuttuminen. Toisin sanoen tullaan täysin surkeina Jumalan eteen ja toivotaan, että hän armahtaa. Samalla korostetaan sitä, ettei ihminen voi millään omilla teoillaan pelastaa itseään.



Eikö tässä ole tavallaan epäuskoa? Siis ihminen ei voi pelastaa itseään, mutta ei luota myöskään, että Jumala tekee sen!? Jos/kun halutaan karttaa omavanhurskautta, niin eikö silloin nimenomaan pitäisi olla VARMA, että JUMALA pelastaa? Jos ollaan vain surkeita ja epäillään, hyväksyykö Jumala vai ei, niin silloinhan ne omat teot kuitenkin korostuvat. Eikö silloin ihminen juuri nosta itsensä Jumalan yläpuolelle väittäessään, ettet sinäkään minua välttämättä pelasta tämän surkeuteni takia?



En kysy ollenkaan pahalla, vaan olen aidosti kiinnostunut siitä, mistä tämä teologinen painotus rakentuu! :)



ap