Vihdoin napanuora katkesi!!

Anoppi on sellainen ihminen, että kun hän suuttuu, hän ei suostu keskustelemaan asioista, koska joka kerta häntä on loukattu.. Ihan niin just joo, ihan kun hän ei olisi ikinä loukannut minua. Kuuteen vuoteen ei ole yhtäkään anteeksipyyntöä kuulunut, vaikka syytä olisi ollut... Minulle jo suhteemme alussa vannotettiin, että älä suututa meidän äitiä, kun hän sitten mököttää sata vuotta. Ja olen joutunut pyytämään asioita anteeksi, jotka ihan oikeasti oli hänen syytään.



Hän saattaa pitää mykkäkoulua asiasta kuin asiasta vaikka kaksi kuukautta ja ei suostu selvittämään asioita, vaan lähettelee korkeintaan haukkumatekstareita. Ja ihminen on 50-v!! Nyt minä olen kuulemma loukannut mieheni siskoa siksi, kun olen sanonut, etten pidä eläimistä ja eräistä tietyistä sellaisista.. Ja olen kuulemma pitkään arvostellut ja alentanut siskoa (joka on 25-v). Ja anoppi on nyt siis suuttunut tästä arvostelusta ja alentamisesta, josta emme kumpikaan (minä ja mieheni) ole tietoisia ja haukkui minut miehelleni pystyyn (tekstareilla tietty), luuli varmaan, ettei mieheni näytä niitä minulle.



Olisikohan sisko voinut sanoa asioista jotain vai pitikö ihan äiti laittaa asialle?? Mutta kun anoppi on esimerkillään opettanut, että asioista ei tartte keskustella, riittää kun on loukkaantunut ja mököttää, niin asiat selviää. Pitäisi kertoa, jos joku mättää meidän toiminnassa niin, että täytyy " kimppuun" hyökätä. Anoppi, vaan sanoi syyn minun haukkumiselleni, että jos hänen rakkaitaan loukataan, niin se on sama kuin loukkaisi häntä! Hei haloo! Tässä vaiheessa pitäisi jo napanuoran katketa tuolta puolelta, kun puhutaan kuitenkin täysin aikusista ihmisistä.

Ja vielä viime viikolla kutsuin anoppiani hyväksi anopiksi! Enpä kutsu enää.

Meillä ongelmia tuottaa minun äitini ja oma ikäni on myös samaiset 30v. Taitaa olla aika yleistä tässä iässä tehdä kunnon pesäero hulluihin vanhempiinsa.



Meidän äiti on läheisriippuvainen, eikä ymmärrä ettei hän voi hoitaa minun ihmissuhteitani, puuttua päätöksiini, arvostella miestäni ja meidän tapaa kasvattaa lapsiamme.



Hän tietää kaiken parhaiten ja on aina oikeassa. Hän voi tehdä mitä tahansa kun " tarkoittaa hyvää" . Tosin lopputulos on usein se, että joku muu loukkaantuu. Hän ei hauku tai ole v-mäinen, eikä murjota... mutta puuttuu joka asiaan ja yrittää manipuloida varsinkin minua myös lasten kautta. Voisin kirjoittaa sata esimerkkiä, mutta en sitä täällä tee.



Äidit voisivat ihan oikeasti alkaa sahata sitä napanuoraa poikki pikkuhiljaa jo lapsen ollessa murrosiässä.

vaan sitä, että antaa lasten ja juuri aikuisten lasten elää omaa elämäänsä ja selvittää omat keskinäiset ongelmansa! Ei kaikkeen tartte ei missään nimessä pidä puuttua! Sitten anoppi ihmettelee viesteissään miehelleni, että eikö hän oikein ymmärrä asioita ja pidä äitinsä puolta!! Totta hitossa mieheni pitää minun puoliani, olenhan hänen vaimonsa ja lastensa äiti!!! Vaikka haukkuisin sen ämmän maailman pahimmilla sanoilla (jota en tod ole tehnyt), mieheni pitäisi silti puoliani ja sehän anoppia tuntuu loukkaavan myös.. Ja me olisi haluttu keskustella asiat selviksi sekä anopin, että miehen siskon kanssa, niin keskusteluyhteyttä ei löydy, vain tekstiviestiyhteys..... ??



ap

Tämä puhumattomuus on heidän tapansa " selvittää" asioita, mutta ei toimi meillä ja luojan kiitos mieheni on kuuden vuoden aikana oppinut pois äitinsä tavoista!!