Tee diagnoosi pojalleni:

Jopa paremmin kuin keskiverto neuvolalääkäri, joka törmää tosi harvoin as-lapsiin eikä ainakaan diagnosoi heitä, vaan ohjaa heidät eteenpäin muualle.

Ap kysyy vaan neuvoja, kannattaako lähteä hakemaan tutkimuksia ja mistä suunnasta. Synkkä tosiasia on, että todella neuvolassa ei välttämättä tunnisteta aspergereita, koska he ovat monessa taitavia. Ap:nkin lapsi osaa puhua hyvin ja on hyvä muisti. Siinä pitää äidin olla jo jyvällä siitä, mitä mahdollisesti on vialla ja vaatia tutkimuksia!

Turhaan siis kiukuttelet.

(as-lapsen äiti)

Vierailija:

vie lapsi lääkäriin...suotta täällä arvuuttelet lapsesi ' vikoja' ... täällähän niitä ' tohtoreita' tosin riittää...

Nauttii melusta ja tulee hyvin toimeen toisten kanssa. Motorisesti sellainen vallaton joka paikan höylä.



Kyllä minä noilla oireilla veisin tutkimuksiin, ettei poika joudu tulevaisuudessa kärsimään oletettaessa ettei mikään ole vikana.

joka ei ole vielätottunut olemaan muiden lasten seurassa.



As-piirteet eivät ole yhtä kuin Asperger vaan paljon on lapsia, joilla kuvattuja piirteitä, mutta heillä ei ole Aspergeria. Omani oli samanlainen kunnes aloitti hoidossa 3-vuotiaana.

t. kahden erityislapsen äiti. apua saa muualtakin.

Ota yhteys neuvolaasi.

Allaolevat kohdat ainakin kuuluu siihen olennaisesti:

Vierailija:

- juuttuu asioihin, asiat pitää aina tehdä juuri tietyllä tavalla

- saattaa kävellä olohuoneen lattialla kehää nostaen vasenta kättään kasvoijen sivulle ja toistaen itsekseen jotain tiettyä juttua, lorua tms

- aina nostaa juuri vasenta kättä kasvojen sivulle kävellessään, selittäessään

- ei tykkää yhtään, jos joku lapsi tulee lähelle

- ei hallitse toisten lasten kanssa leikkimistä tai kanssakäymistä, vetäytyy

- on kömpelö ja kehittynyt hitaasti motorisesti

- ei kestä kovia ääniä tai melua yms, esim. äsken ilmoitti syödessäni porkkanaa että se pureskeluääni kuulostaa korvissa pahalta

- on hyvä oppimaan numeroita, kirjaimia, värejä

Asperger-lapset on usein matemaattisesti lahjakkaita. He eivät osaa olla toisten lasten kanssa, heitä pidetään " outolintuina" . Heillä on omituisia maneereja ja tapoja. Heille on tärkeää, että asiat tapahtuu aina samalla lailla: esim. lelut on oltava juuri siinä missä ne on ennenkin olleet. Heillä on usein aistiyliherkkyyttä: äänet kuulostaa melulta ja toisen lapsen halaus tai selkään taputtaminen tuntuu lyömiseltä. Kömpelöitäkin he yleensä ovat.

Jotta as voidaan diagnosoida, tarvitsette psykologilta ja omalääkäriltä lähetteen keskussairaalaan neurologille. Esim. täällä Helsingissä as-epäilyt tutkitaan Lastenklinikan autismiosastolla osastotutkimuksissa.



Homma kannattaa panna vireille heti, sillä osastotutkimuksiin pääsy kestää pitkään, monta kuukautta. Itse tutkimukset ovat lapsista kivoja, käyvät sairaalassa leikkimässä ja tekemässä tehtäviä omahoitajan tarkkaillessa.



Mitä aiemmin mahdollinen as todetaan, sitä pikemmin saatte terapiat ja tukitoimet hakuun. As-lapset hyötyvät mm. toimintaterapiasta ja päivähoidossa ja koulussa pienryhmistä/avustajista.



Lapsenne ei välttämättä vielä kolmivuotiaana ylitä diagnoosikynnystä, mutta kuulostaa kyllä aika selvästi asperger-lapselta. Olennaista on toki tuo sosiaalisten taitojen puute, joka voi " normaalilapsellakin" , varsinkin pojilla, kehittyä vasta kolmen ikävuoden jälkeen. Mutta yhdessä noiden maneerien, yliherkkyyden, motorisen kömpelyyden, hyvän muistin ja rutiinien tiukkuuden kanssa kuulostaa aika selvältä.



Älä masennu, as ei ole maailmanloppu. On hyvä, jos olet noin aikaisin jo havainnut lapsesi erityislaadun ja haet hänelle tukea niissä asioissa, joissa hän tukea tarvitsee. Aspergerissa ON myös omat hyvät puolensa ja lapsellasi on erityistaitoja, joita kannattaa myös hyödyntää.



Netistä löydät lisää tietoa ja vertaistukea löytyy täältä:



http: //www. aspalsta. net/

Ota yhteys neuvolaan ja kerro nämä kaikki asiat, niin poikasi pääsee ehkä tutkimuksiin ja saa tarvitsemaansa terapiamuotoa.

Vaadi lapsellesi kaikki tarjolla olevat tutkimukset ja terapiat, esim. toimintaterapia.

itselläni on dysfasia-lapsi, ja aloin epäillä hänestä jo parivuotiaana, että kaikki ei ole ihan okei. Epäilin ADHD:tä, mutta ihan kaikki siinä kuvauksessa ei silloinkaan täsmännyt, kunnes törmäsin dysfasiakuvauksiin ja bingo, alkoi kuulostaa tutulta. Onneksi neuvolan täti ja puheterapeutti oli molemmat fiksuja ihmisiä ja pääsimme tutkimuksiin kun poika oli 5 vuotta. Nyttemmin diagnoosi on tarkentunut kuullun ymmärtämisen häiriöksi + lieväksi tarkkaavaisuushäiriöksi.



Kerro ihmeessä havainnoistasi neuvolassa. Ja muista että se ei ole maailmanloppu. Kun huomataan ajoissa, jos se nyt siksi diagnosoidaan, niin lapsesi koulutiestä voi tulla helpompi.



Meillä alkoi juuri eka luokka pienellä erityisluokalla.

joo, piirteet ovat asperger-piirteitä, mutta vasta jos niitä esiintyy vielä kouluikäisellä lapsella. 3-vuotiaat ovat tuollaisia usein ihan normaalisti. Siksi niitä diagnoosejakaan ei mieluusti tehdä pienille kun eitiedä johtuuko oireet siitä että lapset ovat pieniä vaisiitä että ne ovat autistisia.

mutta kyllä senkin ikäiselle voidaan jo antaa diagnoosi, jolla saa terapiaa ja tukitoimia. Ja alle kouluikäisellä voidaan diagnosoida varsinainenkin as.

Vierailija:

joo, piirteet ovat asperger-piirteitä, mutta vasta jos niitä esiintyy vielä kouluikäisellä lapsella. 3-vuotiaat ovat tuollaisia usein ihan normaalisti. Siksi niitä diagnoosejakaan ei mieluusti tehdä pienille kun eitiedä johtuuko oireet siitä että lapset ovat pieniä vaisiitä että ne ovat autistisia.

Joitain sanoja tulee, mutta ei lauseita.

Saa sellasia kohtauksia että puree hampaitaan yhteen (narskuttaa myös melko usein) ja pitää hyminää samalla, saattaa heilauttaa päätänsä samalla

Hymisee paljon myös keskittyessään (monotonista hyminää siis)

Sosiaaliset taidot heikkoja

Melko tarkka rutiineistaan, tavaroiden paikoista jne (hieman on nyt hellittänyt tämän suhteen)

Tarve repiä tukasta minua ja siskoaan (ja narskuttaa/hymisee samalla)

Ei kiinnosta potta ja kuivaksi oppiminen.

vaikka tarkkaa diagnoosia ei vielä tuossa iässä saisikaan, voidaan kuitenkin arvioida jos lapsella on siihen viittaavia oireita. Mitä aikaisemmin apu ja oikeat tukitoimet aloitetaan, sitä paremmin lapsi selviäämyöhemmin elämässään.

Jo lapsenkin kannalta olisi tärkeää, jos vanhemmilla olisi tietoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa: näin vanhemmat osaavat tukea lasta oikein ja ottavat arjessa huomioon mahdollisen erilaisuuden.

Yleensä 3-vuotiaat eivät ole tuollaisia, kuin ap:n lapsi. Yksi tai kaksi piirrettä voi normaalillakin 3-vuotiaalla olla, mutta nuo kaikki yhdessä = hälytyskellot soi. Diagnoosia noin pieni ei toki vielä saa, mutta tilanteeseen kannattaa kiinnittää huomiota ja hankkia apua, jotta lapsi saa apua heti, eikä vasta kouluiässä.

T: LTO

Vierailija:

3-vuotiaat ovat tuollaisia usein ihan normaalisti.

vie lapsi lääkäriin...suotta täällä arvuuttelet lapsesi ' vikoja' ... täällähän niitä ' tohtoreita' tosin riittää...

läpi psykologin ja toimintaterapeutin arvion hilkun alle neljävuotiaana. Mistään diagnoosista ei ollut puhettakaan. Lähinnä totesivat lausunnossaan, että " tämän pojan vahvuudet ovat näissä ja näissä asioissa ja heikkoudet taas nämä ja nämä..." .



Äitinä kyllä hiukka huolettaa pojan kehnot sosiaaliset taidot, motorinen kömpelyys ja tietynlainen " yhden asian" -luonne ja hitaat refleksit. Lapsi siis ahdistuu, jos useita ärsykkeitä tai vaatimuksia kohdistuu ympäristöstä yhtäaikaisesti ja vasta aloittaa toimintansa usein, kun muut " ovat jo maalissa" . Pelkään, että koulussa tulee vaikeuksia.. :=/ (aion ottaa näitä asioita 5-v neuvolassa kyllä vielä esille!)