Te joilla isovanhemmat eivät ollenkaan halua hoitaa lapsianne. Kysymys!

millaisia he ovat? no, muuten ihan tavallisia, mutta lastenhoitoon suhtautuvat, että se ei kuulu isovanhemmille mitenkään, jokainen omansa hoitakoon. Ajattelevat, että jokainen isovanhempi, joka hoitaa lastenlapsiaan, tekee sen vasten tahtoaan, mutta on niin heikko, että ei saa sanotuksi, että ei halua ja joutuu sitten vedätetyksi siihen hommaan.

Appivanhemmilla on jo 12 lastenlasta, ensimmäinen 10:n serkusparvi on jo kaikki koululaisia ja heitä on hoidettu ilmeisesti ihan väsymiseen asti. Meillä kun on esikoinen eskarissa ja nuorempi on 3v, niin eivät sitten jaksa enää. Ikää anopilla 63 ja apella 62.



Omat vanhempani taas nauttivat ensimmäisistä lastenlapsistaan siten, että käyvät meillä ns. kuorimassa kermat, näkevät lapset parhaimmillaan ja tuovat heille lahjoja. Tällaista übersuloista aina. Äitini on tosi laiska, nukkuu päivät valvoo yöt (ei oikein lasten aikataulu) ja hermostuu hyvin herkästi, jos tulee uusi ja yllättävä tilanne. Ei halua hoitaa. Isälle en edes enää antaisi lapsia, muutama vakava tilanne on sattunut tässä meidän omassa pihassa kun isän piti vahtia..

Hän on naimisissa (ei mieheni äidin kanssa) ja on niin tossun alla, ettei saa tavatakaan lapsenlastaan ilman vaimonsa lupaa ja vain vaimon lapsenlapsia hoidetaan. Vastaisin siis, että tahdoton ja säälittävä tossu.

ja nautti täysin siemauksin vapaudestaan! Keskittyy avioliittoonsa, matkustavat paljon ja tekevät töitä paljon. Asuvat 200-300 kilsan päässä ja näemme noin kerran pari vuodessa...



On omat lapsensa hoitanut jo on ollut joskus vastaus, enää en aikoihin oo kyselly tai osannu edes kuvitella, et meidän nuorekas mummi olis täällä kodinhengettärenä...



Kateeksi käy niitä joilla on vanhemmat apunaan, mutta olen oppinut vähän ymmärtämään äitiäni. Puhutaan paljon puhelimes ja puhuu lasten kanssa myös.



On meille kaikesta huolimatta tosi rakas ja ei nyt ihan joka päivä, mutta tosi usein jutellaan mummista kuitenkin. Nyt oli munkin kesän paras hetki kun oltiin mutsin mökillä 4 päivää, ihan vaan mummi, minä ja lapset! Ois pitäny ne keskustelut käydä monta vuotta sitten, mitä nyt itkettiin ja naurettiin... no mut anyway.

mutta lapsia eivät ota hoitoon. Oma elämä liian kiireistä, on koulua, parisuhdevaikeuksia, työtä. Eivät vaan halua tai jaksa. Väsymys useimmiten syynä ja omat kiireet. Toisaalta ymmärrettävää. Yökylässä ensimmäinen lapsemme oli pari yötä silloin kuin olin toista tekemässä ja toisen kerran ennen toista, kun olin itse vielä vuorotyössä ja mies matkalla. Tasan kerran ollut yökylässä ilman mitään syytä isompi lapseni, joka on jo yli 3v. Pienempi ei vielä kertaakaan. Ovat kiinnostuneempia itsestään ja omasta elämästään.

Lisäksi meillä ei ole kuin yhdet isovanhemmat, toiset ovat eivät ole valitettavasti enää elossa.

Mun appivanhemmat otti tänä kesänä jälleen koko serkuskatraan 5kpl ikäjakauma 1-12vuotta ja lähtivät pariksi vuorokaudeksi vähän kiertelemään suomenmaata...



Samoin isäni uusi puoliso pyytämällä pyytää meidänkin poikia sinne hoitoon, varsinkin jos siellä on omia lapsenlapsiaankin, koska on kivempaa kun on enemmän lapsia ja lapsillakin seuraa toisistaan.



Lopuksi täytyy todeta, että en kyllä mitenkään voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät halua luoda läheisiä suhteita omiin lapsenlapsiinsa... tuo " olen omani jo hoitanut" on jotenkin niin kylmää suhtautumista, että ei mene tajuntaan. PErhe on sitä varten, että ketään ei jätetä vaille apua, ja perhe on muutakin kuin isä äiti ja lapset.