Saako lapsesi syödä aterioiden välillä?

tarvittaessa välipalaksi toisinaan pullaa, keksiä ja jugurttia/voileipää tai hedelmää jos lapsi haluaa jotain aterioiden välillä

Varmaan moni pitää tätä strategiaa tosi huonona vanhemmuutena, mutta mun logiikkani on, että haluaisin opettaa lapsen syömään silloin ja vain silloin kun on nälkä (lapsi on alle kaksivuotias).



Annan ruokaa jos se on oikeasti nälkäinen (jos kysymys on vain epämääräisestä mieliteosta niin lapsi kokeilee hakuammunnalla pyytää vähän kaikkea: " Banaania? Maitoa? Juustoa? Mehua? Jugurttia?" , kun taas jos se on oikeasti nälkäinen, se ei lähde siitä MITÄ haluaisi syödä vaan valittaa että on nälkä), mutta ei se välttämättä mitään erityistä välipalaruokaa ole, vaan usein nimenomaan sitä mitä olin ajatellut muutenkin sille syöttää. Vastaavasti jos lapsi ei halua syödä lautasta tyhjäksi, en painosta siihenkään. Näköjään se saa sopivan määrän energiaa tälläkin metodilla, sillä lapsi on sopusuhtainen ja terve.



Asiaan vaikuttaa myös se, ettei meillä ole perheen yhteisiä aterioita kuin viikonloppuisin. Arkipäivisin lapsi noudattaa perhepäivähoidossa tiettyjä ruoka-aikoja, illalla syö kotona omaan tahtiinsa. Viikonloppuisin me kyllä istutaan kaikki samassa pöydässä, mutta saatan antaa lapselle välipalaa ruuan valmistumista odotellessa.

Vierailija:

Mä olen sen verran kamala äiti, että en anna. Vettä annan jos janottaa.

Ekaluokkalaiseni söi ruokaa 16.30 (välipala kerhossa).

Kuulemma vatsa täysi, jätti vähän lautaselle.

17.30 ihan kamaaalaaaa nälkä.

Söi banaanin (= annoin siis " välipalaa" ).

Nyt taas huutaa huoneestaan, että näälkäää!

Uskon, että onkin, mutta nyt saa odottaa klo 19 asti iltapalaa. Itseasiassa kysyin, että ottaisiko puuroa, ei halunnut, joten arvelin kestävän iltapalalle asti nälkäänsä.



Eli en minä lapsia nälässä halua pitää, ja haluan opettaa myös syömään nälän mukaan. Kuitenkin niin, että jos seuraavaan suunniteltuun ruokaan on vähän aikaa, saa joskus sitä odottaa.

useimmiten vettä.

Itse haluan opettaa lasta siihen, että ruokaa ei syödä hetken mielijohteesta, vaan aterioilla syödään niin että jaksetaan seuraavaan ruoka-aikaan. Uskon, että pikkulapsi-iän ohittanut lapsi osaa säännöstellä syömistään aterioilla niin, että niiden välillä ei tule nälkä. Tähän ohjaan myös hampaiden takia, minusta on tarpeetonta aiheuttaa yli viittä happohyökkäystä päivässä. Varsinkin tuo mehun juottaminen on mielestäni ihan käsittämätöntä.



En myöskään tuputa ruokaa, eli jos lapsi sanoo ettei jaksa enempää ruokaa (eli ei syö lautastaan tyhjäksi) niin sanon, että ei ole pakko.



Meillä siis lapsi kotihoidossa ja joka päivä 5 yhteistä ateriaa.



t. ap