Ykkösen dokumentti autistisista lapsista..mitä nousi mieleen?

puhuvat

ja monenlaisia ajatuksia ja tunteita herätti. Itketti välillä ja muutaman kerran nauroin, ainakin siinä kohdassa, kun lapset tuskailivat: tyhmä äidinkieli, en haluu tehdä äidinkieltä...



Opettajia taisi olla kolme tuon yhden vuoden aikana. Kaikki erityylisiä. Äitiyslomalle jäänyt ope taisi olla aika väsynyt raskaana ollessaan. Ymmärrettävää kyllä. Tämä viimeisin, nuori nainen, oli hyvin positiivisen tuntuinen, herttainen opettaja.



Kyllähän tuo dokumentti monenlaisia ajatuksia laittoi liikkeelle. Ei ole helppoa noilla ihanilla lapsilla, ei heidän opettajillaan tai avustajillaan, eikä ihan varmasti vanhemmilla. Mutta kuitenkin tuossa oli sellaista iloakin, joka auttaa jaksamaan.

Heräsi vain mieleen kysymys, miksi sen Rikun annettiin selvästi katsoa jotain japanilaisia animaatioita, kun eleli aivan niiden maailmassa!



Ehkä vanhemmat väsyneitä hoitamiseen ja Riku niitä katsellessa rauhoittui? Välillä latelikin japanilaisia litanioita..



Todella lahjakas oli poika hyvänä päivänään, mutta huonona oli aivan muualla..



Täytyy kyllä olla todella pitkähermoisia opettajia!!

ja pelata tietokonepelejä. Mutta toisaalta, eipä tee kauheasti mieli autististen lasten vanhempia syytellä/neuvoa, heillä on varmasti todella rankkaa ja tekevät parhaansa voimiensa mukaan.

vanhemmat ovat väsyneitä, ja sitten onkin helpompi antaa katsoa niitä videoita. Onkohan se yleensä autistisille tyypillistä, että videot ym. kiehtovat tavallista enemmän? Tässä ainakin tuntui, että kaikki puhuivat viikonlopun tekemisistään sen kautta, että mitä tv-ohjelmia ym. olivat katsoneet.

kaksi jälkimmäistä sen sijaan ehkä olleet. Säälitti opettajan vaihtuminen, oppilaat reagoivat siihen voimakkaasti.

eka ope ei ollut niin empaattisen tuntuinen kuin kaksi muuta. Kuuluneeko sitten ammattilaisuuteen? Mutta jotenkin särähti hänen suhtautumisensa Rikuun. Kevätkauden opeilla oli kannustavampi asenne.

en tunne rikua, mutta autistisen lapsen äitinä tunnen jonkun verran niitä tapoja, joilla autistisia lapsia nykyäåän yritetään auttaa. Ennenvanhaan tosiaan tehtiin niin kuin tässäkin joku sanoi,e ttä otettiin pois ne lapsen liiallisen kiinnostuksen kohteen, kuten tässä sen RIkun pelit ja transformers-tyyppiset tv-ohjelmat. Tehtiin jopa sitä että kun joku lapsi kommunikoi vain piirtämällä tai kirjoittamalla, hänelle ei enää annettu paperia ja kynää, koska ajateltiin että hän siten olisi pakotettu puhumaan sanoilla. No niistä menetelmistä oli pääsääntöisesti aika huonoja tuloksia. Lapset eivät oppineet puhumaan sen paremmin kuin ennenkään, mutta masenuivat kun elämästä vietiin sekin vähä, mikä aikaisemmin oli ollut kivaa. Itsemurha-alttius kasvoi ja agressiot lisääntyivät ja lapset taantuivat laitostasolle.



Nykyään tähdätään piekmminkin siihen, että yritetään löytää niiden autistin erityismielenkiinnon kohteiden kautta tilaisuuksia oppia jotain muutakin, kenties jopa saada ammatti. Jonkun Rikun kaltaisen kohdalla tämä tarkoittaisi sitä, että hän saisi kirjoittaa aineita peleistä, opetella motematiikkaa pelien kautta, biologiassa verrata muurahaispesää robottiarmeijaan (samankaltaisuudet ovat muuten melkoisia) ja kenties hän voisi joskus saada ammatin joko pelisuunnittelijana tai japanilaisen kulttuurin tuntijana.



RIkun vanhemmat tekevät nykytiedon mukaan ihan oikein antaessaan hänen pelata, jos se kerran tekee hänet onnelliseksi edes joskus ja jos se tarjoaa RIkulle potentiaalisen tien yhteyteen ulkomaailman kanssa.

Kovasti näyttää olevan ainakin lasteni koulussa linjana olevan se, että kaikki oppilaat opiskelevat tavallisissa suurissa luokissa.

Hänellä ei ollut oikein otetta luokkaan, opetustavat eivät saaneet lapsia innostumaan ja keskittymään ja muutamat lausahdukset kertoivat, ettei hän ollut ihan tilanteen tasalla.



Myötähäpesin hänen puolestaan.

poikani (ei vielä diagnoosia) on alkanut kommunikoida niin, että osoittelee sormilla asioita, joita haluaisi. Osaa puhua, mutta nyt on tälläistä kokeilua, ikään kuin viittomakieltä, kokeilee ilmeisesti miten paljon pystyy kommunikoimaan ilman sitä tuttua puhetta.



Teenkö väärin, kun olen hänelle sanonut, että pitää puhua kunnolla? En halua arvailla mitä viittomat tarkoittavat. Olen ajatellut kitkeä pojalta tämän taipumuksen, mutta tuo edellä ollut viesti (Rikusta) sai epäröimään.

Koska isoveljeni joka tosi harvoin näkee mun kuopusta väittää tai epäilee että ois autistisia piirteitä sen perusteella kun vetää herneen nenäänsä pienemmästäkin ja huutaa enempi jos menee muun syliin ku mun. Mutta olen ollu kuopuksen kanssa alust saakka yksin ei ole ollu apuja sukulaisilta. Ni luultavastikin on olennaista se että lapsi ei välttämättä yhtäkkii hyväksy vierasta ihmistä varsinkaan jos harvoin tapaavat?

Ja kuopuksella toi puhe tuntuu kans tulevan viiveellä:S

Vierailija:

Teenkö väärin, kun olen hänelle sanonut, että pitää puhua kunnolla? En halua arvailla mitä viittomat tarkoittavat. Olen ajatellut kitkeä pojalta tämän taipumuksen, mutta tuo edellä ollut viesti (Rikusta) sai epäröimään.

Teet oikein kun kehoitat häntä puhumaan kunnolla. Teet väärin jos kieltäydyt ymmärtämästä hänen kommunikointiaan. Jos hän on oikeasti autistinen (asperger on autismia), se miten hän kommunikoi ei ole vain hänen valittavissaan. Ethän kieltäytyisi ymmärtämästä viittomia, jos hän olisi kuuro tai mykkä? Paras keino edistää hänen kommunikointiaan on ymmärtää osoittelua JA rohkaista (muttei painostaa) puhumaan sanoilla ja kunnolla. Ja oikeasti, varaudu myös tukiviittomien opetteluun.

vielä. Niin, siis poika nyt kohta 6-vuotias. On osannut puhua 1-vuotiaasta asti, oikein hyvin. Sen takia tämä onkin vaikeaa, kun ei hänellä ole puhumisen kanssa mitään ongelmaa. Nyt on vain tullut tuollaista viittoilua, jonka olen tulkinnut jonkinlaiseksi kokeiluksi, kokeilee miten pitkälle pärjää ilman puhetta. Minä en haluaisi siihen leikkiin ryhtyä, kun kuitenkin puhe toimii moitteemasti. Pelkään, että " vajoaa" puheettomuuteen muuten.

Onko tämä yleistä autisteille, onko kellään kokemusta laajemmin?



13

sinun täytyy muistaa, että lapsi EI tee sitä tahallaan eikä kokeillakseen

Vaikka hän on osannut puhua ihan hyvin lapsena, hänellä on nyt 6-vuotiaana muutenkin vaikeampi kausi, eskari, isoksi pojaksi kasvaminen jne. ovat asioita jotka stresssaavat lasta, ja hän ihan oikeasti kokee puhumisen nyt vaikeammaksi kuin ennen. Autististenkin lasten ongelmat vaihtelevat heidän kasvaessaan: uusia tulee ja vanhoja menee pois. Se että on osannut jotain joskus ei takaa, että sen osaa aina ja ikuisesti. Eikä hän testaa kuinka pitkälle pääsee, eikä hän lakkaa puhumasta kiusallaan - Jos hän on oikeasti autistinen, siis: Voihan hän olla vain itsepäinen ja ilkeä, jos niikseen tulee, eikä diagnoosia kerran ole.

Jos lapsi on oikeasti autistinen, oikea tapa ei missään tapauksessa ole olla ymmärtämättä tai " lähtemättä leikkiin" kun hän kommunikoi viittomalla. Oikea tapa on ymmärtää viittomia JA SITTEN KEHOTTAA lasta sanomaan se myös sanoin. Esimerkiksi näin:

lapsi osoittaa sormella mehupurkkia. Sinä ymmärrät että hän haluaa mehua. Otat mehun ja lasin käteen ja osoitat, että aiot kyllä vastata lapsesi tarpeeseen, mutta kehoitat silti lempeästi että osaositkos myös sanoa sen ääneen. Tarpeen vaatiessa sanot ensin itse ja pyydät lasta toistamaan.

Todennäköisemmin lapsi vajoaa puhumattomuuteen ja itse asiassa minkäänlaisen kommunikaation ulottumattomiin, jos häntä EI YMMÄRRETÄ kun hän kommunikoi niillä keinoilla millä osaa. Se johtaa turhautumiseen, masennukseen ja ahdistuneisuuteen, ei suinkaan kommunikaation parantumiseen. Ei lapsi, autistinenkaan, hakkaa päätää seinään vaan luovuttaa, jos ei kerran tule ymmärretyksi.

Vierailija:

vielä. Niin, siis poika nyt kohta 6-vuotias. On osannut puhua 1-vuotiaasta asti, oikein hyvin. Sen takia tämä onkin vaikeaa, kun ei hänellä ole puhumisen kanssa mitään ongelmaa. Nyt on vain tullut tuollaista viittoilua, jonka olen tulkinnut jonkinlaiseksi kokeiluksi, kokeilee miten pitkälle pärjää ilman puhetta. Minä en haluaisi siihen leikkiin ryhtyä, kun kuitenkin puhe toimii moitteemasti. Pelkään, että " vajoaa" puheettomuuteen muuten.

Onko tämä yleistä autisteille, onko kellään kokemusta laajemmin?

13

Mielenkiintoinen oli dokumetti ja suloisia lapsia, olisin kaivannut enemmän faktatietoa. En kyllä katsonut ihan loppuun, että ehkä siellä oli?

" lapsuusiän autismi" näkyy pari-kolme-vuotiaana. Aspergeria ja HFA:ta (high functioning autism eli toiminnallinen tai " korkeatasoinen autismi) aletaan usein epäillä vasta alakouluiässä.