Lue keskustelun säännöt.
Anoppivihasta
06.08.2007 |
Millainen viha on normaalia jamiten pääsee yli?
Minun anoppini on hyvin ärsyttävä (muidenkin mielestä) ihminen: määräilevä, äänekäs, tuittuileva, itsekäs ja kaikkitietävä. Meillä oli paljon riitaa esikoisen syntymän jälkeen (reilu 4v sitten) ja mieheni meinasi olla aika lailla äitinsä tossun alla. Anoppi meinasi omia vauvaamme ihan itselleen ja määrätä elämäämme. Hän myös ilmoittiminulle, että minun mielipiteillä ei ole väliä, eikä minun yhteydenpidolla, mutta poikansa kanssa hän ei halua katkaista välejään.
Noh, sain tehtyätyöllä ja tuskalla kaapin paikan anopille selväksi, mutta välit ovat edelleen huonot. Väillä juttelemme ihan mukavasti,mutta ei sen kummempaa. Mieheni piti ennen todella tiivistä yhteyttävanhempiinsa ja muuhun sukuun. Minä en ollut valmis moiseen yhteydenpitoon ja yhdessä oloon. Minä todellakin vihaan anoppiani edelleen ja se rasittaa parisuhdettamme myös.
Nyt asumme ulkomailla, mutta mieheni palasi juuri suomeen testaamaan yhtä työmahdollisuutta. Minua kauhistuttaa koko suomeen muutto, koska anoppi asuu siellä. Minua nyt myös ahdistaa se, että mieheni alkaa taas tiiviin yhteydenpidon vanhempiinsa ja sukuunsa ja sitten ihmetellään,jos sama meno ei jatku,jos päädymme muuttamaan suomeen.
Onko muilla ollut mitään vastaavaa ja miten asioista on selvitty?
Kommentit (5)
siis ainakaan valmis lopettamaan yhteydenpitoa lapseensa ja lapsenlapsiinsa. Mieheni ei ole valmis lopettamaan yhteydenpitoa vanhempiinsa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko hän niin sokea tossukka ettei voi käsittää? Huh, kuulostaa tosi ankealta anopilta!
Pidä pääsi, ole itsevarma ja tiedä se että TE päätätte perheenne asiat, ei anoppi. Jos vierailut ovat vaikeita ja pelkkää riitaa niin älä suotta mene sinne pahoittamaan mieltäsi. Jos tapaamiset eivät vain miellytä sinua, mutta mainittavaa sanasotaa ei ole, niin lasten takia käykää silloin tällöin. Lapset tarvitsevat isovanhempiaankin elämässään.
Toivottavasti miehesi on tukenasi ja olette " samassa veneessä" . Jos miehesi on ihan anopin liekassa niin suosittelen terapiaa teille, varsinkin miehellesi. Normaali terve aikuinen ei tarvitse äitiä sanomaan miten asiat hoidetaan, vaan kannetaan vastuu itse.
ulkomaillaolon aikana. Puhu miehellesi tilanteesta ja yritä päästä sellaiseen tulokseen, että yhteyttä pidetään, utta ei liian tiiviisti. Minulla on myös kauhea anoppi ja ihan oikeasti vihasin häntä, kun lapseni olivat pieniä. Anoppini haukkui minua kaikille sukulaisille ja sukujuhlat olivatkin sitten oikein miellyttäviä tapahtumia, kun kaikki kyräilivät minua. Kummallista on, että olen asikaspalvelualalla ja tulen oikein hyvin siinä hommassa ihmisten kanssa toimeen. Minun suuria vikojani anopin silmissä on se, että olen opiskellut, en polta, en ryyppää ja että lapset ovat minulle tärkeitä. Sinun tilanteestasi poiketen mieheni ei halunnut pitää tiivistä yhteyttä äitiinsä.
Lohdutukseksi voin sanoa, että anoppisi vanhenee, sinä vanhenet ja tilanteet muuttuvat. Nykyisin en enää vihaa anoppiani. Hän on minulle lähes yhdentekevä. Muutaman kerran vuodessa nähdään parin tunnin verran.
Käykö mies siellä lasten kanssa. Pysy sinä erossa siitä.
kun anoppihan on ollut jo valmis lopettamaan yhteydenpidon kanssasi. Lopeta se, jos se käy hermoille!