Olen itkenyt koko illan ihan tyhjästä aiheesta. :´(

Vierailija:

Samassa tilanteessa itsekin. Lapseton ja jo vuosikausia olen halunnut lasta. On aina vähän katkeraa kuulla toisten vauvauutisia. Eräs meille läheinen pariskunta, joka on ollut lapseton yhtä monta vuotta kuin itsekin, odottaa vauvaa, enkä ole voinut edes heitä onnitella. En ole tavannutkaan vielä, mutta sekin päivä tulee, että pitää nähdä se iso vauvamaha ja kuulla, miten innoissaan he odottavat lasta. Toivottavasti tajuavat, etten ole kovin innostunut aiheesta keskustelemaan.

Niin se on, että tuntuu kuin muilla olisi kaikkea, ja itsellä ei mitään. Monesti ajattelen, että se on niin väärin. Ymmärrän siis, että sinua itkettää toisten vauvan odottamiset. Itke vain, ei se haittaa. Voimia!

satu OMALLE kohdalle.

että jokaisella on oma ristinsä kannettavana.

Vierailija:

että jokaisella on oma ristinsä kannettavana.

ja kaikkien Perhe-lehtien yms. kannet kaupoissa hehkuttavat lapsiperheen onnea ja kaikki on kauniita ja hymyileviä. Oikeasti se ei tietenkään ole niin, vaan koliikit uuvuttaa, uhmat raivostuttaa ja murkut vie loputkin järjen hivenet mukanaan. Omat vanhemmat sairastelee tai käyttäytyvät oudosti muuten vain. Pomo on epäoikeudenmukainen, työkaverit puukottavat selkään ja ylemmiltä tahoilta satelee aina vaan mahdottomampia vaatimuksia. Elämä on vaikeata, ihan mahdotonta tosiaan, mutta uskon, että lapsettomuuden tuska jokakuukautisine pettymyksineen on yksi kovimmista paikoista, onhan se niin sisäänrakennettua meihin hoivata jälkeläistä tai lasta yleensäkin.

Suru on suuri, ja ei sitä nuo kaniini-lisääntyjät ymmärrä.



Olen tässä kuunnellut isyysloman odottelu-juttuja pari viikkoa... kaverille syntyy toinen tässä ihan kohta.



Ja hän kysyi eilen kahvipöydässä, että olenko raskaana kun pohdin kuinka hyvää suklaa on. Vastasin, että en..... :' (

Tänään viimeksi entinen koulukaverini (joka tietää keskenmenosta), kysyi, että koskas teille se vauva sitten tulee.

Niin, sen kun tietäisi. Vuosi tässä on jo km:n jälkeen yritetty.

Tsemiä.

ja jaksamista.

Nyt vaan kokoat itsesi, ja yrität saada muutakin ajateltavaa kuin raskaana oleva kaveri.. Helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä se yritys varmasti vielä palkitaan!

tuskasi. Tuskaa lisää se, kun syyllistää itseään pahoista tunteista raskaana olevia kohtaan. Sitä ei pitäisi tehdä, vaan hyväksyä katkeruuden tunteet ja yrittää vaikka välttää jonkin aikaa raskaana olevia ystäviä (vaikka ymmärrän senkin, että se tuntuu näistä raskaana olevista kummalliselta).



T: Lapsettomuudesta kärsinyt yhden lapsen äiti, joka toivoo toista

Ei tuohon auta kuin itkeminen, been there. Pää nousee sitten kun se on noustakseen.

Miten sitä sukujuhlissa ja kaveribileissä yrittää olla iloinen vaikka sydän on pirstaleina ja miten sitä voi olla parhaalle ystävälleenkin niin kateellinen, että ajattelee synkkiä ajatuksia.



Toivotaan, että meillekin joskus onni tulee kohdalle :(

Se nyt ei yhtään lohduta, mutta sanon kuitenkin, että ei se ole jono. Ei kaverisi ole etuillut.



t. ex-lapseton, jonka omat tulleet Kiinasta

Mutta koita ajatella jotain muuta.. stressin vaikutusta lapsettomuuteen on turha vähätellä.

Onnea lapsentekoon kuitenkin.. älkää ottako siitä rutiinia, ja suorittamista, muistakaa myös toistenne nautinto ja rakastakaa toisianne.

Samassa tilanteessa itsekin. Lapseton ja jo vuosikausia olen halunnut lasta. On aina vähän katkeraa kuulla toisten vauvauutisia. Eräs meille läheinen pariskunta, joka on ollut lapseton yhtä monta vuotta kuin itsekin, odottaa vauvaa, enkä ole voinut edes heitä onnitella. En ole tavannutkaan vielä, mutta sekin päivä tulee, että pitää nähdä se iso vauvamaha ja kuulla, miten innoissaan he odottavat lasta. Toivottavasti tajuavat, etten ole kovin innostunut aiheesta keskustelemaan.



Niin se on, että tuntuu kuin muilla olisi kaikkea, ja itsellä ei mitään. Monesti ajattelen, että se on niin väärin. Ymmärrän siis, että sinua itkettää toisten vauvan odottamiset. Itke vain, ei se haittaa. Voimia!