Meidän 3,5-vuotias tyttö on oikea pillittäjä, itkee joka asiasta ja se alkaa rassata minua!

Ymmärrän vallan mainiosti, että oma pinnasi ei moista kestä. Pyydä ammattilaisilta apua!

Meidän naapurissa on samanlainen pillittäjätyttö, ja äiti huutaa sille päivittäin ihan kurkku suorana. Töihin palasi tämä äiti aika äkkiä.

pyää byääh, byääh

Olen ajatellut että tämä on uhmaa, mutta ei silti aina jaksaisi kuunnella vinkumista ja valittamista. Mikään ei kelpaa ja äidin pitäisi pystyä uskomattomiin suorituksiin " kun minä haluan!" . Olen itsekin sortunut huutamaan lapselle. Paha mieli tulee molemmille. Uhma loppuu neljävuotiaana - enää puoli vuotta jäljellä. Tsemppiä!

Vai onko aina ollut samanlainen? Meillä 3-v. poika on myös alkanut viime aikoina kehittää tekoitkua vaikka mistä asioista, ja aikansa kun tihuuttaa niin saa lopulta itsensä lietsottua oikein kunnon itkuunkin. Ei nyt vielä ole ihan yhtä pahana kuin teillä sentään.

Jostain syystä lapsesi on omaksunut kuvaamasi käyttäytymismallin. Hienoa, että tiedostat sen ja tajuat, että jotenkin tämä malli on saatava loppumaan. Soita neuvolaan ja pyydä apua. Varmasti saat tilanteen muuttumaan kunhan joku ulkopuolinen sinua auttaa hiukan. Hyvää jatkoa!

Minä en jaksa ainakaan kuunnella yhtään. Älä kuule enää mitään natisemalla sanottua, vain tavallista puhetta. On oppinut vain tuollaisen tavan.

Ihan kuin olisin kirjoittanut itse.



Uhmaikä meni Cacciatoren ohjeilla, pysy aikuisena, älä yritä dempata tunnetta...



Kuuntelen, leikin, annan aikaa, olen topakka, huudankin, mutta pelkkää kiljumista, ininää, käskemistä ja raivoamista on pienen tytön elämä.



Hermo menee ihan täysin. Enkä minäkään enää tiedä mitä tehdä. Tunteiden hillitsemistä vähän ollaan harjoiteltu. Tarhasta on tullut negatiivistä palautetta kauheasti.



Tyttö valehtelee, ja sen elämä on koko ajan kauheaa. Kaikki vihaa sitä tarhassa, ei ole leikkikavereita mukamas.



Aion tänään ottaa tarhaan yhteyttä ja kysyä mitä parhaalta lastentarhanopelta, että mitä v*ttua tässä pitäisi tehdä?

Itku tuli esim. siitä, että kaadoin hänen mielestään liian vähän maitoa lasiin. Ulkona saattoi tuulla liikaa, haalari oli väärän värinen jne.



Tärkeintä on, että pysyt rauhallisena. Joillakin se uhma ilmenee tällä tavoin ja vaihe saattaa kestää kauankin. Meillä ainakin tilanne paheni aina, jos hermostui eli maltti on säilytettävä. Täydellisyyteen ei tietenkään pääse, mutta niin että normaalisti pysyt tilanteen herrana.



Tuon käytöksen takana on aina jotain. Lapsi ei oikeasti ole vihainen noin pienestä asiasta, ei vain oikein tiedä mikä suututtaa ja purkaa sen noin. Voit vain sanoa, että mitään hätää ei ole ja jos lasta huudattaa niin anna huutaa, mutta niin että olet lähellä. Voit aina välillä huomauttaa, että syliin saa tulla heti kun haluaa, jos siis sitäkin protestoi.

Armahda lastasi! Kuulostaa kamalan jyrkältä, että ajattelet " kyllähän hänen jo pitäisi tämä ja tämä osata" . Lapset ovat yksilöitä, osa on kömpelömpiä kuin toiset. Ja hekin silti yleensä oppivat ne taidot, ainoastaan hitaammin ja pidemmällä treenauksella.



Selkeät kehitysviiveet ovat asia erikseen. Jos sellaista epäilet, ota rohkeasti yhteyttä neuvolaan ja kerro huolesi.



Mitä tulee itkuherkkyyteen, niin osa lapsista ON tunnereaktioiltaan herkempiä kuin toiset. Äidin rempseys ja vaativuus saattaa vielä pahentaa sitä, joten kannattaa analysoida myös omaa käytöstä. Lue Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja Temperamentti.

Meillä ollaan tarkkoja siitä, että rumasti pyytämällä tai ulisemalla ei saa mitään. Joka kerta muistutetaan " kuinkas pyydetään" , niin osaavat pyytää kyllä kunnolla. En osaa kyllä neuvoa mikä auttaisi, kun tialnne on noin paha. Meillä tätä on lähinnä satunnaisesti ruokapöydässä tyyliin " äiiiitiii, miks kukaaaaan ei anna mulle maiiiitooo!!!!"

lapsi voi olla omassa kasvussaan hyvinkin tuskainen.

lisäksi lapsesi tarvitsee jo muiden lasten seuraa, pelkkä puistoilu ei enään riitä tuan ikäiselle.

onhan lapsellasi muutakin seuraa, kuin pelkkä äiti.

Olen ottanut tyylin, että en kuuntele mitään turhia ininöitä, jos näyttää siltä, että tässä ei nyt mikään auta, kunhan kitistään, lähden vaikka röökille siksi aikaa. Ei ne viitsi tyhjille seinille vinkua.

Olen itse ollut lapsena oikea poikatyttö, enkä voinut silloinkaan ymmärtää joka asiasta itkeviä lapsia. Niitä oli kiva kiusata.



Nyt useamman lapsen äitinä olen tyytyväinen, että omat lapseni ovat myös vilkkaita ja reippaita, eivätkä itke joka asiasta. Mutta se vilkkauskin käy usein hermoille...



Et siis ole mielestäni huono äiti, vaan inhimmillinen ihminen. Neuvolasta voidaan lähettää vaikka psykologille. Siellä voisi selvitä onko lapsella jotain hoidettavaa ongelmaa, mutta luulen että kyse on vaan lapsen tavasta reagoida asioihin.

Ei viitsi lapsi kauaa inistä.

Parhaiten selviää kun ei hermostu eikä kiinnitä asiaan kauheasti huomiota.

Lähdet röökille kun lapsi kitisee???

meillä on samanlainen, samanikäinen tyttö. Yritetään olla palkitsematta ininää, eli että tyttö oppisi, ettei vinkumalla saa tahtoaan läpi.

Vierailija:

Lähdet röökille kun lapsi kitisee???

Älkää aina jaksako esittää olevanne jotain Äiti-Teresoja.

meillä on 4 ja 5 vuotiaat reippaat liiankin nauravaiset energiset lapset ja sitten on 1-vuotias, joka itkee lakkaamatta. Hermot on kireänä tämän takia, vauva olisi vain sylissä ja itkee siinäkin. Haluan pois täältä kotoota ja töihin. isompien kanssa on ihanaa mutta tää pienin, heti kun äidin näkee niin itku alkaa. muille ei ole tällainen esim isän seurassa leikkii itsekseen. pelkääkö lapsi jotain että lähden tms, mutta pakenen koska ei lapsellakaan ole kivaa itkeä koko aikaa eikä omat hermot kestä.