Meidän 3,5-vuotias tyttö on oikea pillittäjä, itkee joka asiasta ja se alkaa rassata minua!

Huono äiti tietysti olen teidän mittapuun mukaan, vaan mitä sitten.



On se ja sama mitä tehdään, minne mennään ja kuinka paljon seurustellaan tai ei seurustella lapsen kanssa. JATKUVAA itkemistä ja sellaista ininää ihan kuin olisi hyttynen korvassa. En käsitä. " Äitii, mennään ulos" kohta itkee " äitii, mennään sisään" , taas itkee, " äitii pissattaa" " äitii" itkua itkua itkua... Äitii on nälkää, itkee, äitii, (otti pillimehusta pillin pois ja putosi maahan) itkua...



Pitkälle olen saanut pinnani venytettyä, mutta tänään se kertakaikkisesti katkesi ja karjuin lasten kuullen suoraa huutoa, siis oikeaa huutoa, ei mitään sanoja, meni ihan kurkku kipeäksi.



Mikä voi olla lapsessa vikana, kun ei osaa olla niin kuin minun mielestä normaalit lapset? Mikä aiheuttaa jatkuvaa itkemistä? Kun siis itse yritetään kaikkemme, mikä tietyissä rajoissa on mahdollista. Ei anneta kaikkea periksi, mutta yritetään elää tavallista perhe-elämää eikä se vain onnistu. Lapsi tekee kaiken vaikeaksi. Syöminenkin on vielä kauheata sotkemista. Johan nyt tuon ikäisen luulisi osaavan syödä, mutta ei meidän muksu. Aargh!



Ja meillä on päivärytmit. Aamulla herätään, aamupuuro, ulkoilua, leikkimistä, päiväunet, iltarutiinit satuineen ja suurin piirtein samoihin aikoihin nukkumaan. Säännölliset ruoka-ajat.



Mikä meiltä tai lapselta puuttuu? Kertokaa te, kun en enää tiedä mitä tehdä.