Pystyykö joku rehellisesti myöntämään, että on kouluttamaton kotiäiti? ov

on vain työterveyshoitajan pätevyys. Ei ole mitään hienoa ja mahtavaa tutkintoa takana=(

AMK-tutkinnosta puuttuu joitakin ov:ita tai mitä helvetin pisteitä nykyisin ovatkaan. Osa kursseista menee pian vanhoiksi, eikä ole hajuakaan, meinaanko suorittaa tutkinnon jossain vaiheessa loppuun.



Työpaikka on valmiina odottamassa palaamistani työelämään. Tosin saan lähiviikkoina toisen lapseni, ettei ole nyt lähiaikoina kovinkaan ajankohtaista edes miettiä duuniasioita. En koe työtäni kovinkaan haastavana, enkä edes nykyistä koulutustani vastaavana, mutta työ sekin on ja arvostan kaikkea työtä.



Tulevaisuuteni työn ja koulutuksen suhteen on vielä avoin. Tuskin palaan nykyiseen työhöni. Toisaalta, huomisesta ei kukaan tiedä. Ehkä kouluttaudun kokonaan uudelle alalle, tai sitten en. Uskon, että saisin työtä jo tälläkin hetkellä, vaikka tutkinto puuttuukin. En edes tavoittele kuuta taivaalta. Ja tekemällä pääsee uralla eteenpäin, kunhan on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Koulutus monesti avaa sen ensimmäisen oven, muttei takaa vielä mitään, jos muuten olet täysin pönttö.



Koulutus on hyvä ja hieno juttu, muttei siitä voi suinkaan vetää kaikenkattavia johtopäätöksiä esim. ihmisen älykkyydestä tai arvoista. Itse arvioin ihmisen mieluiten muuten kuin ammatin tms. pohjalta. Kaikki me olemme arvokkaita ja tarpeellisia, riippumatta koulutuksesta.

Peruskoulu on ainoa mistä löytyy todistus, ammaatiin valmsituminen jäi päättötyötä vaille (ja ala sellainen, etten enää todella pystyisi sitä tekemään, vuosia jo kulunut liikaa). Töitä olen tehnyt laidasta laitaan, työttömänä ei onneksi ole tarvinut puolta vuotta pidempään olla, nyt tosin jo kolmatta vuotta kotona lasten kanssa.



Harmittaa vietävästi, enkä todella yleisesti mainosta tilaani. Anoppikin itseasiassa luulee että olen aikanani valmistunut siihen " hienoon" ammattiin mitä opiskelin... En kehtaa korjata asiaa.



Ja on omakotitalo ja volvo, koira vaan puuttuu (ettei heti veikata lähiömammaksi, vaikkei ammattia olekkaan)

Mutta hyvin sain hyvän paikan hyvästä firmasta nopeasti ja kun olin ollut pari vuotta kotona, sieltä soitettiin muutamaankin otteeseen ja kyseltiin voisinko tulla heille töihin taas.



Nyt olen ollut kuusi vuotta kotona, pari olisi vielä edessä ja sen jälkeen olen ajatellut kouluttautua uudelleen täysin erilaiselle alalle kuin ensimmäinen oli.

meil ei oo volvoa, mut kuulun perseisiin, luetaanko se meriitiksi?

eikä mua edes hävetä sanoa, ettei mulla ole vielä ammattia. Olen ollut koti-äitinä 7v. Tarkoitus on lähteä opiskelemaan kunhan keksin alan ja nuorin lapsista on kyllin vanha menemään päiväkotiin.

Amis jäi kesken mielenterveydellisistä syistä, tuli monen vuoden tauko- ja sitten raskaus. Muut saavat pilkata ihan miksi haluavat, en välitä :). Onnellisempi olen näin.