Mies käski mun lähtee meneen tänään...
Oli riitaa ihan tyhmästä asiasta taas. Molemmissa vikaa, en syytä miestä yksinomaan. Mutta taas hän sanoi saman mitä muutaman kerran aiemmin, että enkö mä vois lähtee meneen, pois norkoilemasta täältä nurkista. :-(. Tää kämppä missä me asutaan on miehen hommaama asumisoikeusasunto, hän on maksanut kaikki aso-maksut, maksaa asumiskulut. Minä saan tällä hetkellä äitiyspäivärahaa, maksan ruokamenoja ja lasten vaatemenoja. Meillä siis kaksi lasta, 4v. ja kohta 5kk vauva. Niin, että minä siis norkoilen täällä. Hoidan lapset ja kodin ja teen ruuat pöytään. Kyllä vituttaa niin koko äijä, että en löydä sanoja kuvaileen. Tää ei oo ensimmäinen kerta kun näin sanoo ja sitä varmaan todella tarkoittaakin.
Tän päiväisen riidan jälkeen hieroi kyllä sovintoo, mutta sanoin sille vaan, että nyt oli viimeinen kerta kun mulle noin sanoo, että saan lähtee vetään täältä, että nyt aion tosiaan lähtee. En mä jaksa kuunnella tuota ja elää elämääni näin, että tää on niinkun herran kämppä, kuitenkin perheenä tässä eletään. Täytyy laittaa suntohakemukset vireille. Oon vaan niin lamaantunut ja väsynyt tähän, etten jaksais mitään.
Kommentit (4)
Jos meinaat kuitenkin lähtä säästä sukan varteen ensin rahaa.
Samoin maksaa autoa. Aika fiksu mieshän se on, siis siinä mielessä, että on itsekin tiennyt tän että hänenhän se kannattaa asunto ottaa nimilleen kuten toi autokin. Minä se oon joka jää materiallisesti puille paljaille. Mutta se ei mua nyt niinkään kiinnosta, pääasia että lapset saan itselleni.
Joskus olen ehdottanut miehelle naimisiinmenoa, mutta ei hän halua. Meillä on kaikenlaista ristiriita ollut tässä yhdessäolon aikana, että en ole pitkiin aikoihin luottanut yhteiseen tulevaisuuteen. Jotenkin se ratkaisu lähtemisestä ja yksinjäämisestä lasten kanssa vaan pelottaa.
Mies sijoittaa rahansa viisaasti asuntoon, ja sinä ruokaan ja lasten menoihin... Jäät puille paljaille KUN eroatte.