Jaksatteko te muut tätä arkea? :(

Ei se niin väliä ole, kiiltääkö pinnat puhtauttaan, kunhan edes joskus siivotaan. Ruokaa valmistan isoja määriä kerralla, laitan pakkaseen ym. ettei tarvitse joka päivä kokkailla. Ota rennosti, itse asetat riman juuri niin korkealle kuin jaksat, älä välitä muiden mielipiteistä.



Terv. erityislapsen hieman väsynyt äiti

Lapsi meni päiväkotiin ja äiti alkoi opiskelemaan.



Nyt elämä paljon mielekkäämpää :)

Ehkä et oikein ymmärrä, mistä edes on kyse, joten ketju on vähän väärä.

mutta muista kuitenkin nauttia lapsistasi niinkauan kuin he ovat pieniä, sillä lapsuus kestää vaan hetkisen ja siivous koko elämän :)

Eiköhän siinä ole työmaata muutaman lapsen verran ainakin.

Olen neljän lapsen yksinhuoltaja (lapset ovat 6v, 3½v, 1v8kk ja 5kk ), lasten isä ei tapaa lapsiaan lainkaan. Kotiäiti olen. Olen miettinyt, että onko hyvä oloni ja energisyyteni vain harhaa, puolustusmekanismi jolla selvitä rankasta erosta yms, ja romahdus tulee sitten rajuna joskus myöhemmin? Neuvolasta ja lastenvalvojalta suositeltiin perheneuvolan psykologia, mutta kun en oikeasti tunne sitä nyt tarvitsevani. On jotenkin kummallinen olo, kun tuntuu liian hyvältä, eikä väsytä vaikka varmaan pitäisi.

Vierailija:

Eiköhän siinä ole työmaata muutaman lapsen verran ainakin.

Tiskaan joka päivä kaikki tiskit ja kerään kaikki vaatteet omille paikoilleen. Lelutkin kerätään lähes joka ilta omille paikoilleen, joskus on illalla niin väsynyt ettei jaksa. Viikkosiivouksesta pidetään kiinni, johon mieskin osallistuu.



Yritä jaksaa pitää huusholli kunnossa, silloin pääkin pysyy paremmin kunnossa :)

Hei mä käyn yöt duunissa ja hoidan viel päivällä kodin ja lapset! Tää on ihan asenne kysymys. Jotkut vaan on niin laiskoja että vaikka on isot lapset ni ei saa hommii hoidettuu.... (huomasin kyllä sen 1v)

Mulla on itkuinen 4 kk, joka ei nuku yöllä, ei päivällä ja lisäksi 3-vuotias poika. Mies on paljon töissä, koska on yrittäjä ja työnarkomaani.

Mua ei tosiaan haittaa jos kämppä on joskus siivoton, ei kannata itseään rasittaa enempää, sekaisinhan sitä menee jos väsyneenä koko ajan tekee jotain.

Joskus taas jaksan paremmin kun mies on ollut enemmän kotona ja silloin meillä tuoksuu jopa pulla... mutta yleensä meillä on ospivan sotkuista ja äiskä on aina vähän räjähtäneen näköinen.

Vierailija:

Hei mä käyn yöt duunissa ja hoidan viel päivällä kodin ja lapset! Tää on ihan asenne kysymys.

Sitä paitsi olisiko niiden siivoaminen sellainen homma, jonka koululaisetkin osaisivat hoitaa? Itse voisin nakittaa pienelle koululaiselle myös tiskihommia, pyykkien viemistä pyykkikoriin, lelujen keräämistä (myös pikkusisaruksen apuna), lattian lakaisua jne. tietysti lapsen ehtimisen/jaksamisen mukaan. Jos harrastaa kovin paljon, kotityöt saattavat tietty tuntua liialta, mutta voisi sitten ehkä miettiä sitä harrastusaikatauluakin, onko se järkevä.



Ei sun tarvitse tehdä kaikkea yksin. Olisiko teillä siivoojaan varaa?

Älä jätä lehtiä lojumaan vaan vie ne HETI roskien viennin yhteydessä keräykseen. Astiat koneeseen sitä mukaa kun likaantuu eikä vasta sitten kun tiskipöytä pursuaa yli. JOKAINEN (paitsi se 1 vuotias) siivoaa omat jälkensä ja tuo likaiset vaatteet heti pyykkikoriin. Kouluikäiset siivoavat omat huoneensa.

Meillä ei ole koskaan kaaos, koska sellaista ei yksinkertaisesti pääse syntymään! Enkä tosiaankaan höösää koko aikaa...

Vierailija:

Hei mä käyn yöt duunissa ja hoidan viel päivällä kodin ja lapset! Tää on ihan asenne kysymys. Jotkut vaan on niin laiskoja että vaikka on isot lapset ni ei saa hommii hoidettuu.... (huomasin kyllä sen 1v)

siellä voi hyvinkin voida torkahtaa jossain raossa ja jos lapset nukkuvat päikkärit, niin silloin.



Itse teen myös usein öisin töitä kotitoimistossa, nukun sitten viikonloppuna vähän enemmän.



Yötyöt ja lasten hoito päivisin on ihan tavallinen kombinaatio.

Vältä makeaa, se lisää pms-oireita.

mutta miksi niitä lapsia sitten pitää monta tehdä jos pitää vinkua väsymyksestä ja kodin sotkuisuudesta??

Mulla on vain yksi lapsi, mutta silti joskus elämä äärettömän rasittavaa, koska hän ei vieläkään nuku kunnolla, esim. tänään heräsi aamuviideltä eikä saatu millään uudelleen nukahtamaan. Nää on asioita, joita ei välttämättä pysty järjestämään paremmin, vaikka olisi miten motivoitunut ja toimisi järkevästi.

Muakin arki rassaa, vaikka tärkeimmät asiat on hyvin, eikä ole hätää. On silti yksi iso murhe. Ja itselläni taipumus masentua. Elämäni tuntuu olevan kamppailua tätä masennusta vastaan. Tiedän kyllä konstit, jolla yritän torjua masennustani. Ja silti joskus huomaan, että ei oo totta, taas se puskee päälle. Säälittää mies ja lapset.



Varmaan sinulllakin ap on parempiakin hetkiä. Haet täältä vain tsemppiä. Tulee mieleen yksi rakentava ehdotus: Pitäkää perhekokous, jossa mietitte kodin töiden hoitoa. Sopikaa jokaiselle omat tehtävät. Lapset saavat viikkorahansa, kun hoitavat heille sovitut hommat. Esim. että omat vaatteet laitetaan aina paikoilleen, oma huone siivotaan kerran viikossa. Jos on isommat lapset, voi heille antaa enemmänkin tehtäviä.



Juttele myös miehesi kanssa kotitöiden teosta. Ja olisiko kenties tarvetta miehen ja esikoisen harrastusiltoja hieman karsia, jotta teille jäisi yhdessäkin aikaa tehdä kotitöitä. Itse ainakin huomaan, että väsyn yksin pakertamiseen, mutta sitten kun kaikki huhkitaan yhdessä, niin tulosta syntyy ja se on jopa kivaa. Tsemppiä vaan!

Aina löytyy joku superihminen joka on valvonut viimeiset 5 vuotta koska se nyt vaan kuuluu lapsiperheen arkeen :) Jos ihminen ei saa nukkua kunnolla niin vaikuttaahan se ihmisen toimintaan ja aivoihin. Kaikki supervalvojat ovat varmaan niin tokkurassa että eivät enää edes huomaa eroa entiseen.