Mulla on äitienpäivä nyt tosi syvältä... muksu kuollut. =(
Tämän äitienpäivän piti olla ensimmäinen äitienpäivä jolloin olen kolmen lapsen äiti. No niin olenkin, mut nuorin makaa haudassa. Hitto miten sattuu. Onneks kaksi muuta lasta olivat askaroineet ihanat lahjat ja sain märät pusut ja halaukset heti aamusta sänkyyn. Silti sen yhden lapsen poissaolo sattuu paljon enemmän kuin olin edes pelännyt. Pakottaudun ajattelemaan että tänään on " ihan tavallinen" päivä, ettei sydän ihan särkyisi. Ns normaalista päivistä selviän jo ihan kivasti, vaikka lapseni onkin kuollut. Merkkipäivät vaan saa kaikki tunteet pintaan. =(
Kommentit (7)
Anna kahden vieressäsi olevan lapsesi antaa sinulle voimia!
Katso kahta pienokaistasi silmiin, niin näet kolmannen ilon elävän heissä.
Kun voisin, ottaisin osan suruistasi =(
Voimia kuitenkin roppakaupalla!
Itkuhan tässä tuli. Olette ihania. ap
Ystäväni menetti ainokaisensa liki 3 vuotta sitten. Kovia aikoja.
Meille kävi samoin seitsemän vuotta sitten. Hautajaiset olivat noin viikko ennen äitienpäivää. Meidän toinen lapsemme kuoli silloin ja niin äitienpäivä oli raskasta aikaa.
Mutta surusta pääsee yli tai ainakin sen kanssa oppii elämään. Voimia teille!
Ajattelin ehdottaa, että voisin lähteä käymään hänen kanssaan äitinsä haudalla jos haluaa :)
Voimia! Iloitse lapsistasi:) Jotkut ovat täysin yksin niinkuin tämä ystäväni.