Mitä tehdään, jos lapsi ei suostu menemään päiväkotiin?!
Kyse on siis erittäin vaativasta lapsesta, joka on kiinnittynyt kovasti äitiin.
Meillä on 1,5-vuotias poika, joka ei suostu menemään päivähoitoon. Olen käynyt hänen kanssaan jo 2 viikkoa ryhmäpäiväkodissa, mutta tuntuu siltä, että tilanne vain pahenee. Poika alkaa itkeä ennen kuin pääsemme päiväkodin puolelle ja päästyään sisään, hän tulee aivan hysteeriseksi. Nyt on jo 3. viikko, kun yritän tulla hänen kanssaan päiväkotiin. Tänään päivä loppui niin, että olimme siellä vain 5 minuuttia ja minun oli pakko lähteä kotiin! Teenkö jotain väärin?!
Rupesin harkitsemaan päivähoidon vaihtamista perhepäivähoitoon, mutta en tiedä auttaako se.
Mitä tässä tapauksessa pitää tehdä? Onko sellaisia äitejä, joiden lapset eivät päässeet loppujen lopuksi päivähoitoon? :(
Millaisen ratkaisun keksitte?
Kommentit (14)
Siis oletteko 3 viikkoa harjoitelleet päivähoitoa ja lapsi ei ole ollut siellä vielä yksin ollenkaan? Jos näin on, et voi tietää itkisikö lapsi, kun lähdet pois. Tottakai se ottaa äidin sydämestä, kun lapsi itkee, mutta turha roikkuminen siellä vain pahentaa asiaa.
Joten mitä jos kokeilisit jättää lasta sinne yksin joksikin aikaa?
Mutta joskus on pakko, kuten oletan tässäkin tilanteessa olevan. Silloin ei auta muu kuin päättäväisyys eli on pakko kovettaa itsensä ja viedä/jättää lapsi hoitoon vaikka kuinka vastustelisi. En usko, että paikalla sinänsä on noin pienelle merkitystä. Tosin jos lapsi on muuten rauhalliseen elämään tottunut, niin perhepäivähoito voisi olla hänelle helpompi. Mutta nopeasti lapset tottuvat, siis sitten kun eivät äidit/isit ole siellä hoidossa mukana.
Meidän kaksi poikaa (tuolloin 3,5v ja 1,5v) aloittivat päiväkodissa viime elokuussa ja ensimmäinen kuukausi oli aika kauhea. Tosin meidän kuopus kyllä sopeutui hienosti ja omaksui uudet päivärutiinit todella nopeasti mutta uhmaikäisellä soputuminen kesti kauan. Edelleenkään eivät mene innosta hihkuen päiväkotiin mutta viihtyvät siellä kyllä ihan hyvin (eivät siis itke peräämme tms.). Meillä totutteluvaiheessa isä aina vei lapset hoitoon ja minä kävin hakemassa, koska olivat enemmän minussa kiinni. Myös ensimmäisinä totuttelupäivinä isä oli lasten kanssa päiväkodissa. Tosin emme edes halunneet lasten ajattelevan, että äiti/isi voisi olla päiväkodissa vaan alusta asti puhuimme lapsille, että se on lasten paikka jossa heillä kivaa ja me aikuiset menemme " tylsille" työpaikoille. Kuopuksella on koko ajan hoidossa kulkenut mukana oma pehmolelu turvana ja lohdukkeena.
Jos lapsen laittaminen hoitoon tuntuu kovin pahalta, voi tietysti miettiä muita vaihtoehtoja. Toisesta hoitopaikasta tuskin on apua ja hoitaja kotonakin voisi aiheuttaa ihan samanlaisia reaktioita. Voisit tietysti jatkaa vielä kotona oloa lapsen kanssa mutta jos töihin on mentävä niin ei siinä valitettavasti auta tunteilla. Lapsen kannalta on paras, jos osoitat luottavasi hoitajiin ja ettet itse hätäänny siitä, että lapsesi jää hoitoon (sinun on oltava reipas! =) ). Hoitopaikan positiivisia asioita kannattaa lapselle (ja itselle) hokea. Oma suhtautumisesi on kaiken avain! Ja voit aidosti olla ylpeä siitä, että olet onnistunut luomaan tärkeän ensimmäisen kiintymyssuhteen lapsesi kanssa. Nyt on vain lapsenkin opittava luottamaan myös muihin aikuisiin. Vaikea alku ei tarkoita sitä etteikö lapsi voi sopeutua päivähoitoon; sopeutumista vaaditaan sekä lapselta että aikuisilta.
Voimia ja kärsivällisyyttä hoidon aloitukseen!
mutta olemme kehittäneet rutiineja, esim. äidin valokuva mukaan jne. Kuten muutkin jo kirjoittivat ei kannata jäädä " roikkumaan" paikalle, vaan reippaat heiheit ja sitten pois.
Me ollaan juteltu asiasta hoitajien kanssa ja kuulemma ikävää kestää muutaman minuutin ja sen jälkeen meidän poika on jo ihan leikeissä mukana. Joskus pois hakiessa valittaakin, että tulin liian aikaisin kun jäi leikit kesken!!
Joten voimia sinulle, uskaltaisin jopa väittää, että sinä kärsit enemmän kuin lapsesi.
JUniperus
Löytyisikö tilanteeseenne mitään muuta ratkaisua esim. lyhennetty työaika, osa-aikatyö tms. jolla välttyisitte siltä, että lapsenne on pakko mennä päiväkotiin? Tai joku hoitaja kotiin yhdistettynä lyhennettyy työaikaan tms? Esim. puolen vuoden päästä tilanne voi olla jo aivan toinen tai sitten voisi löytyä esim. perhepäivähoitopaikka johon hän jäisi alkutotuttelun jälkeen mielellään.
Ja hän on vielä alle 3-vuotias, joten mitäs jos sinä tai miehesi (oletan että olet lapsen äiti :-) jäisitten hoitovapaalle vaikka puoleksi vuodeksi tai vuodeksi?
Kannattaa miettiä vaihtoehtoja, niitä varmaan löytyy jos haluaa etsiä ja on tarpeeksi luova. Vähemmällä rahalla pärjää kyllä vaikka puoli vuotta tai vuoden.
Meillä mieheni jäi vuorotteluvapaalle, koska päivähoidon aloittaminen oli aivan tuskaa. Kannoin lapseni kotoa (n. 1km) päiväkotiin muutamana aamuna, irrotin hänen sormet käsistäni ja kuulin mielessäni sen sydäntä raastavan huudon koko päivän. Tähän yhdistettynä kahden viikon kestävät painajaiset ja jatkuvat pelot äidin jättämisestä. Mietimme ratkaisua ja otimme lapsen pois päiväkodista, hän saa olla nyt kotona ja kun vuorotteluvapaa loppuu, on tilanne jo aivan eri. Lapsi on vanhempi ja hyvässä lykyssä minä jään jo silloin äitiyslomalle :-)
Hei,
ilmoittaisitko tyk4, mihin ratkaisuun päädyitte, ihan mielenkiinnosta kiinnostaisi tietää. Mehän päädyimme ratkaisuun että mies jää kotiin vuorotteluvapaalle, kuten voit edellisestä viestistäni lukea.
Omanikin itki pitkän pitkän aikaa aina kun jätin hänet päiväkotiin, mutta itku lakkasi sen jälkeen kun minä häivyin näköpiiristä.
Tottakai lapsi haluaa, että äiti jäisi mukaan, siis tottakait. Mutta se äiti , joka menee tähän halpaan on aika heikko äiti. Ei millään pahalla. Jatkoa ajatellen sinun pitää tiukentaa kasvatusperiaatteitasi tai et selviä hänen tulevista vaatimuksista, sillä niitä tulee ja paljon.
Miksi sinä olet mukana päiväkodissa ? Mitä hoitajat siihen sanovat ?
Omituista, että he antavat sinun olla siellä.
Itse olen pk:ssa töissä, (sekä 2:n tytön äiti) ja voin sanoa, että miltei kukaan lapsi EI halua äidistään eroon, taitaa usein olla toisinpäin..
Tottakai se on pienelle kamala paikka, kun äidin tilalla on muita aikuisia, mutta luota SINÄ toisiin aikuisiin ja SINUN pitää näytä selkeästi lapsellesi, että toisetkint aikuisetkin osaavat hoitaa sinun omaa pientäsi. Luottamus, joka on kaiken A ja O heijastuu sinun kautta kaikkiin. Muistathan, että joskus täytyy päästää irti, jotta ne muutamat tunnut iltaisin kotona ovat positiivisia, eikä vain täynnä äidin katkeruutta töihinmenon tm.s takia.
Pieni ryhmä ja kodinomaisuus (kotihan se olikin). Alussa muutamana aamuna pienin (1,5v) itki, mutta tottui sitten tosi hyvin. Äidin kannattaa lähteä liukkaasti paikalta eikä pitkittää erohetkeä, vaikka se raskaalta tuntuukin..
Toinen on hädissään lapsensa puolesta ja muut kommentoivat tyyliin, kyllä meidän lapsi ainakin sopeutui hyvin...
Meillä on ollut esikoinen äidistä riippuvainen noin 2,5 ikävuoteen. Sitä ennen ei voinut jättää edes isän kanssa kotiin juurikaan. Välillä tosin oli parempiakin aikoja, mutta noin yleensä. Huusi vaikka kaksi tuntia putkeen, kunnes tulin paikalle. Onneksi ei tarvinnut viedä hoitoon. Nyt jo kouluikäinen ja tosi reipas. Rohkeampi ja itsenäisempi kuin sisaruksensa, jotka pienenä pärjänneet ilman äitiäkin. Joillain lapsilla riippuvuus äidistä ilmeisesti on voimakkaampaa kuin muilla.
Minusta sinun ensinnäkin on PÄÄTETTÄVÄ se, aloittaako lapsi hoidon vai ei. Onko mahdollisuutta lykätä hoidon aloittamista? Olisiko perhepäivähoito tai muu hoitosysteemi parempi ratkaisu?
Jos päädyt viemään lapsesi hoitoon, viet. Aloitat lyhyillä päivillä ja lisäät päivän pituutta vähitellen. Varaudu siihen, että lapsi itkee hoidossa, ei syö, ei nuku. Tiedän esim. lapsen, joka itki periaatteessa koko päivän hoidon aloitaessaan kuukauden ajan. Sen jälkeen sopeutui loistavasti.
huusi KOKO päivän, niin että hoitajat joutuivat soittamaan mut hakemaan lapsen pois kesken päivän! En tosiaan olisi uskonut että niin käy...aina olen ollut sitä mieltä että kaikki lapset tarhaan vaan ja kyllä ne itkut loppuu. meillä ei niin käynyt. Hoitajat sanoivat ettei heillä ole resursseja kantaa sylissä huutavaa lasta kun pitää laittaa muut päiväunille ja vähän henkilökuntaa. Poikamme piti myös valveilla muita karjumisellaan :-(
Mies jäi hoitamaan lasta, sitten olinkin jo uudestaan raskaana ja vielä kolmannenkin kerran. Nyt koko lauma pk:ssa, kuopus oli 9kk aloittaessaan, eikä mitään ongelmia kellään.
lapset ovat vaan erilaisia ja tämä meidän esikoinenkin nyt 5 vuotiaana jää mieluusti hoitoon, samoin kyllä muutkin lapset.
jos minua tarkoitit, vastaukseni liittyi ap:n pohdintaan päiväkoti vs. perhepäivähoito.
meidä tyttö meni 9kk ikäisenä jo päiväkotiin. kaikki sujui hyvin kunnes jouduimme muuttamaan juuri kun tyttö täytti kaksi vuotta. uusi päiväkoti olikin aluksi ihan okei mutta myöhemmin tyttö alkoi huutaa jo aamuisin kun piti herätä ja tiesi että pitää tarhaan mennä. jokainen aamu oli yhtä helv..tiä mutta töihin oli pakko mennä ja minua lohdutti tieto siitä että huuto loppuu sen jälkeen kun äiti lähtee pois näkyvistä. Mikään ei muuttunut kun muutimme maalle vuoden myöhemmin ja tyttö meni perhepäiväkotiin. Luulin aluksi huudon johtuvan isosta tarhasta mutta muutos perhepäiväkotiin ei tuonut muutosta.
Nyt tyttömme on kolme ja puoli vuotta ja alkaa hyväksymään hoitoon menon kun keskustelemme syvällisesti asiasta joka aamu ku meinaa itku tulla aamulla. Puhumme siitä mitä teemme kun äiti tulee hakemaan ja touhuilemme jotain kivaa yhdessä illalla. pieni lahjominenkin hyvästä käytöksestä on toiminut hyvin esim. purkka jos hoitoon lähtö sujuu huudoitta ja vaatteetkin menevät kiltisti päälle. Kyllä se yhteinen sävel sieltä löytyy kunhan jaksaa kunnella ja olla vahva aamuisin.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista asian kanssa...
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja lapsi rakastaa aina äitään vaikka vähän itkisikin tarhan takia.
Meillä oli myös aikoinaan äitiin tarrautuva 1,5-v poika joka aloitti päivähoidon päiväkodissa. Kävimme tutustumassa muutaman kerran, mutta en usko että siitä oli ihan hirvesäti apua sitten loppupeleissä. Mutta kaksi viikkoa poika huusi lähes päivät läpeensä (muut lapset kuulemma jo kysyivät, eikö hän ikinä lopeta), mutta sen jälkeen viihtynyt hienosti. Alussa isä vei pojan aamulla, eli äiti hyvästeltiin jo kotona. Eli neuvoksi voisi sanoa, että muutama viikko on takuulla raskaa niin sinulle kuin pojalle: laita mies viemään poika tarhaan (jos se on mahdollista) tai jos itse joudut viemään niin tee hyvästelyt nopeasti ja poistu paikalta (vaikka se tuntuisi kuinka pahalta). Vaikka roikkuisit tunnin päiväkodin eteisessä aamuisin, lapsi huuta kutenkin suoraa huutoa kun poitut paikalta. Mutta 99% tapauksista kahden viikon kuluttua lapsi on sopeutunut hoitoon ja ymmärtää että sinä tai isä tulee varmasti hakemaan hänet illalla kotiin.