Tuntuuko koskaan siltä, että haluaisit vaikka sairaalaan lepäämään, jotta pääsisit pois arjen ahdistavasta oravanpyörästä?

Olen jopa joskus ajattellut, että voisin mennä vaikka vankilaan, jotta saisin vain levätä ja nukkua...

Masentaa parantumaton perussairaus, siihen liittyvät kivut, särkylääkkeet jotka ei auta. Ja vastuu lapsista ihan yksin, kun ei ole ketään kuka auttaisi.

vaan siitä syystä, että pelkään saavani leiman otsaan ja merkinnän joihinkin potilastietoihin ja olisin jatkossa aina " hullu" . Lähipiirissä ollut mielenterveystapauksia ja vierestä seuranneena pelottaa miten lääkkeetkin voivat viedä ja sit just leimautuksi joutuminen.



ap

Mulla on yksityinen vakuutus ja olen joskus mennytkin lepäämään arjen hulinoista ja stressistä. Odottava ei saisi kauheasti stressata ja musta on perempikin et noilla viikoilla lepäis vaikka viikon sairaalassa ihan jo turvallisuus syistäkin. Kotona lepääminen ei aina onnistu jos on lapsia ja mies ei ymmärrä et rv 36 äiti voi olla aika väsynyt ja tarvitsisi ihan täyttä lepoa.

että lähimenneisyydessä on mm muutto uudelle paikkakunnalle, kovapäinen uhmaikäinen kotona, hankala raskaus ja raskauden alku (esikoisen ja tämän välissä viisi keskenmenoa). Jotenkin ajattelin, että olisin onneni kukkuloilla, kun raskaus vihdoin tässä vaiheessa, kai sekin asettaa paineita... Ehkä väsymyskin voi aiheuttaa tämmöisen tunteen, yöt nyt ovat mitä ovat.

ap, taas

Olihan se tietty kova paikka mennä sitä apua hakemaan, mutta kun mies kannusti ja tuki minua, niin sain sitten otettua itseäni niskasta kiinni.

Toistan vielä, että neuvolassa minuun ei ole koskaan suhtauduttu mitenkään erilaisesti, vaikka tiesivät minun masennuksestani. Se on niin yleistä raskauden aikana ja sen jälkeen, että ei ne siitä mitään leimaa laita otsaan.

En myöskään ole missään muuallakaan saanut erilaista kohtelua asian takia.

Toivottavasti saat asiat järjestymään!

Vierailija:

vaan siitä syystä, että pelkään saavani leiman otsaan ja merkinnän joihinkin potilastietoihin ja olisin jatkossa aina " hullu" . Lähipiirissä ollut mielenterveystapauksia ja vierestä seuranneena pelottaa miten lääkkeetkin voivat viedä ja sit just leimautuksi joutuminen.

ap

Ei mua ole ainakaan kukaan leimannut, vaikka " hullunpaperit" raskaana ollessa oli. Synnyttämättömien osastolle pääsee lepäämään, jos on univelkaa. On kaikkien etu, että jaksat synnyttää ja hoitaa vauvaa. Sairaalassa voivat antaa sulle rauhoittavaa lääkettä (no saa sitä kotonakin käyttää), jos et saa nukuttua. Kun meet sairaalaan, voit kaunistella totuuden niille, keille saattais toi päävika olla ongelma. Meet esim. supistusten tai tms. takia osastolle tarkkailtavaksi, oikean syyn tietää tasan sinä ja hoitohenkilökunta, jos näin tahdot.

eli toista odottaessani. Tai en muista ajattelinko aktiivisesti niin, mutta olin todella helpottunut, kun todettiin lievä raskausmyrkytys, ja sain olla kolme päivää sairaalassa lepäämässä. Sängystä tartti nousta vain valmiin ruuan ääreen, muuten kukaan ei vaatinut liikkumaan mihinkään. Tietysti vähän stressasi esikoisen hoitojärjestelyt, mutta loppujen lopuksi nekin hoitui. Olisin voinut maata siellä mielelläni pidempäänkin!



Lopullisesti tuo väsymys ja ahdistui poistui vasta, kun pääsin töihin (kuopus oli silloin 2½). Nyt tekisi toisaalta mieli vielä yhtä lasta, mutta en kerta kaikkiaan kestä ajatusta kotona olosta. Ehkä sitten, kun nuo kaksi ovat koulussa...