Kaverilleni nyt tulossa 3 lapsi pienellä ikäerolla ja mulla
esikoinenkin jo menee kouluun ja nyt kaveri joka toisessa lauseessa mainitsee kuinka helppoa mulla on jne... Olen auttanut häntä lastenhoidossa sen kun kerkiän ja aina marisee ja 4 lapsikin jo vissiin toiveissa, huoh.
Kommentit (3)
ja silloin varmasti purin tunteita jokaiselle halukkaalle kuulijalla, eiköhän se ole ihan normaalia.
5:
Kyllä silloin tällöin jotain kavertia katsoessa tulee mieleen että onhan tuo päässyt sitten helpolla lapsensa/lastensa kanssa, mutta ei tulisi mieleenikään sitä ääneen sanoa. Sitäpaitsi en loppupelissä edes tiedä mitä pinnan alla on, hänellä voi olla paljon sellaisia huolia mistä minulla ei ole tietoakaan.
Meillä on päästy tosi helpolla kuopuksen kanssa - paitsi jos tietää enemmän kuin sen, että hän syö ja nukkuu hyvin. Suruna sen näennäisen " helppouden" takana on, että lapsi on erittäin allerginen ja hänellä on kehitysviive sekä autistisia piirteitä.
Joku viisas on sanonut, vaikkei se tähän suoraan liitykään, että älä koskaan kadehdi sellaisen henkilön onnea, jonka huolia et tiedä.
Alkuperäiseen tekstiin tämä löpinäni ei taida liittyä mitenkään :)
kuopus kohta vuoden eivät välttämättä ole siitä helpoimmasta päästä lapsukaisia. Kyllä heidän kanssaan toki pärjää ja nauttiikin, mutta itse koen että kolmas lapsi tähän syssyyn olisi meille liikaa, katsotaan sitten joskus monen vuoden päästä uudestaan.
En mielelläni noista valittaa viitsi kuin korkeintaan äidilleni ja siskolleni, ihmisten on niin vaikea ymmärtää. Eikä varmasti ole kiva kuunnelle kaveria joka kokoajan vaan selittää kuinka raskasta heillä on jne,pahimmassa tapauksessa rupeaa vielä päivittelemään kuinka toinen on päässyt niiiin paljon helpommalla. Loppupelissä olemme kuitenin itse ehneet ratkaisun lapsimäärän ja ikäeronsuhteen.
Joskus on tietty hyvä tuulettua ja valittaa kaikki ulos, siksi välillä sanonkin näille läheisilleni että nyt tulee taas tällainen purkaus. Sen jälkeen voidaan jatkaa paremmalla mielellä. Kyllä silloin tällöin jotain kavertia katsoessa tulee mieleen että onhan tuo päässyt sitten helpolla lapsensa/lastensa kanssa, mutta ei tulisi mieleenikään sitä ääneen sanoa. Sitäpaitsi en loppupelissä edes tiedä mitä pinnan alla on, hänellä voi olla paljon sellaisia huolia mistä minulla ei ole tietoakaan.