Tunnen itseni luuseriksi, kun en jaksa muuta kuin " äitiyslomailla"
Kolmas lapsi syntyi perheeseemme muutama kuukausi sitten. Nyt pitäisi jatkaa täydennysopintoja, jotta saisin pätevyyden työtehtäviini sitten, kun äitiysloma (ja sen päätyttyä pidetyt muutamat hoitovapaakuukaudet) on pidetty. Muuten tulee olemaan vaikeaa palata työelämään vailla pätevyyttä, jonka lisäopintojen myötä saisin. Ennen äitiyslomaa suoritin opintoja työn ohessa ja sekin oli tarpeeksi rankkaa välillä.
MUTTA KUN MINÄ EN JAKSA! Vauva ei ole edes erityisen itkuinen vaan nukkuu yönsä kohtalaisesti ja on muutenkin ns. helppo case. Silti pääkoppani tuntuu olevan puuroa täynnä ja kolmen lapsen asioiden muistaminen ja hoitaminenkin tuntuu välistä haasteelliselta. Tämän lisäksi pitäisi sitten opiskellakin? Juu ei. Keskittymiskykyä ei ole lähes yhtään eikä suoraan sanoen mitään kiinnostustakaan opiskella.
Ja miksi musta tuntuu, että " kaikki muut" tuntemani äidit ovat jotain superihmisiä, jotka jo pari kk synnytyksestä ovat rynnänneet luennoille ja oman elämänsä haasteiden pariin. Vain mä olen tämmöinen nössäke, joka ei jaksa äitiyslomalla muuta kuin - no, äitiyslomailla.
Kommentit (4)
voit uskoa, etten sitä kyllä opiskeluun käytä. Enkä kyllä kuntoiluunkaan =)
nimim. Sohva kutsuu klo 22-23
Anna niiden toisten juosta ihan rauhassa ja juokse sinä sitten kun taas jaksat ja kiinnostusta riittää!
Mistä ihmeestä sä olet saanut sen käsityksen että sun pitäisi tehdä yhtään mitään muuta kuin olla ja nauttia vauvastasi ja pitää perheestäsi huolta? Sehän se nyt on tärkeintä, kaiken muun pystyy järjestämään myöhemmin. HETIMULLEKAIKKINYT-ajattelu ei oikeassa elämässä toimi ollenkaan, varsinkaan kun on vauvoista ja lapsista kyse.
Kenen vuoksi?
Vauvan! Päätehtäväsi on siis hoitaa vauvaa ja muita lapsia.