Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko tai tiedätkö ketään, jolla ei olisi työpaikka liian paljon töitä ja kauhea kiire koko ajan?
30.03.2007 |
Kuinka pitkää työpäivää meidän lapsemme tulevat tekemään; jo nyt akateemiselle ei riitä 10h/pv ja monet tekee 50-70h työviikkoa ja ovat vielä sitä mieltä että jos haluaa menestyä niin pitää jaksaa tehdä pitkää päivää. Kaikkialla hoetaan kuinka kilpailukyvyttömiä suomalaiset firmat ovat ja ihmiset ovat liian paljon lomilla jne., suurimmalle osalle työntekijöistä ei makseta mitään ylityökorvauksia ja joka paikassa on krooninen resurssipula. Samalla henkinen pahoinvointi lisääntyy ja ihmiset vaihtavat työpaikkaa koko ajan etsiessään vihreämpää ruohoa.
Voiko työelämä vain muuttua koko ajan ankarammaksi ja kuluttavammaksi?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin kvarttaalikapitalismin tulostavoitemetsästykseen. Mutta olen kai luuseri monen mielestä...
En vaan jaksa olla " aina" töissä, mikään ei koskaan riitä ja lomatkin tarkoittaa vain sitä, että työt siirtyy 1-4vkoa eteenpäin.
Sekä organisaatio että yksilötasolla pelätään, että missataan joku mahdollisuus. Toisaalta kun on tulosvastuut, niin pelätään niitä vastuita ja just tolla jauhamisella ja muka-yhteisellä päätöksenteolla koetetaan päästä pälkähästä.
Ihmisiä myös rassaa epävarmuuden tunne - koko ajan pelko persiissä, että jos en ookaan tarpeeks hyvä tyyppi ja sit just kurssitellaan ja ollaan joka hiton palaverissa mukana. Monissa organisaatioissa toimiikin hyvin sellanen " näytä naamaas" - periaate.
Harvalla niitä töitä oikeesti on 60 tunniks viikossa. Ajankäyttö ja prioriteetit on pielessä useimmiten. Toisaalta tuntuu, että tietyn alan akateemisilla ei oikein stressinsietokyky riitä yksityiselle sektorille. Ite teen henkilöstön kehittämistä ja meillä on aika paljon kasvatustieteilijöitä, jotka meinaa kuolla stressiinsä. Nyhjäävät jotain ihme nippeleitä ja hiovat kaikkia pikku esityksiä loputtomasti ja stressaavat esiintymistä ihan hirveästi. Valittavat sitten työtaakkaansa, joka oikeasti on aika kohtuullinen. Kaikki ei vaan välttämättä sovellu alalle, mutta eivät halua julkisellekaan enää lähteä, kun ovat päässeet yksityisen sektorin paremmille palkoille.
Olen akateeminen, mutta täysin koulutustani vastaamattomissa töissä. Teen keskimäärin 8 h / päivä, kiirettä on satunnaisesti, mutta pystyn vaikuttamaan jonkin verran työmäärääni ja työ on vapaata. En koe erityistä stressiä. Hyvin harvoin on pakko jäädä pidempään. Työ ei ole hirmu haastavaa, mutta jonkin verran haasteita löytyy. Työilmapiiri on ihan ok. Palkka ei ole erityinen.
Jotkut varmasti ihmettelevät miten olen päätynyt tuohon työhön, mutta hirveän stressin ja kiireen alla olevia ystäviäni katsoessani en osaa olla erityisen kateellinen palkasta ja statuksesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni muutamien kiire johtuu siitä, että joukossa on hävyttömiä vapaamatkustajia. Eivät tee omaa osaansa tuloksesta, jolloin muut joutuvat tekemään heidänkin siivunsa. Organisaatiossa asioita siirretään näille tekijöille, sehän on selvä. Kun katson meidän työpaikkaa, antaisin surutta potkut muutamille työn välttelijöille. Ei riitä, että on tekevinään töitä, koko oma osansa täytyy tehdä.
Palkka nousee, kun antaa näytöt. Myös ura aukeaa tekijöille.
Jos sinulla on aikaa surffata netissä, puhua pitkiä omia puheluita tai kierrellä kaupassa ja olla pitkillä lounailla työaikana, olet yksi näistä työpaikan siivellä eläjistä. Kuulostaa varmasti katkeralta, mutta on niin totta. Mitäs, jos menisit kysymään kiireiseltä työkaverilta voisitko auttaa häntä töissään?
Mutta kyllä se on loppupeleissä jokainen itse, joka oravanpyörään lähtee mukaan tai on lähtemättä. Kukaan ei sanele rajoja jos sitä ei itse tajua tehdä. Kyseessä on myös oman elämän tärkeysjärjestys. Jos työ ajaa kaiken ohitse, lähtee helposti tekemään töitä kahden tai kolmen edestä ja uhraa vapaa-aikansakin töistä murehtimiseen. Tai työskentelyyn.
Minulla on ihana työ, joss viihdyn erinomaisesti. Työ on kaikkea mitä olen työltä halunnutkin. Työaika on normaalia lyhyempi, palkka täyden päivän mukainen ja perheelle jää hyvin aikaa. Ei unelmien työtä heti löytynyt, se vaati paljon vaivaa, työkokemuksen hankkimista vähemmän kiinnostavissa paikoissa ja pätkähommia.
Jokainen on oman onnensa seppä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehdä työtä oman jaksamisensa mukaan.
kyseenalaistakaa ihmiset kyseenalaistakaa!
Täällä sitä ihmetellään tälläsiä juttuja. Sattuiko kukaan katsomaan ohjelman naisjohtajista. Hattua nostan Vallila interiorin johtajalle; yksi vapaapäivä viikossa (lauantai) ja naisella 3 poikaa. Sunnuntai on oma päivä ja silloinkin tehdään töitä. Kyllä omat työni 73,5 h/ viikko on lasten leikkiä. Mielluummin enemmän painetta ja stressiä, niin ainakin minä teen töissä parempaa jälkeä ja ajatuskin toimii kirkkaammin.
Eihän tuo ihme ole, jos naisia vähän johtajana. Taitaa meillä kuitenkin olla huonompi tuo paineen sietokyky. Yksi juttu myös on se, ettei naiset osaa verkostoitua. Halveksitaan miesten hyvä veli verkostoja, emmekä me naiset osaa pitää töissä toistemme puolta. Huoh! Helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitsisi tehdä näin paljoa töissä. Mutta eihän se olekaan siitä kiinni!! Miksi olen nyt töissä ja lounastauolla tähän vastaan? Siksi, että ei ole ketään muuta joka nämä työt tekisi. Ei vaan ole tarjontaa tämän alan työntekijöistä! Mitkä siis on vaihtoehdot? Hoitaa tätä kiirettä itse vai kaataa koko firma? Löytyisihän sitä muutakin työtä minulle, mutta ei tältä paikkakunnalta. Siitä vaan sitten repimään koko perhe juuriltaan, jotta äiti voi tehdä kevyttä työtä. Ehkä kuitenkin kannan tämän kiireen omassa niskassani ja pidän ylityövapaat kun ehdin. Niin, minulla on se hyvä puoli, että nämä 60-tuntiset työviikot ovat vain kausittaisia eli noin 4 kuukautta vuodessa. Muuten vedän normaalia 40-tuntista.
Kyllä välillä ottaa tosi koville. Mutta täytyypä jatkaa, että tulisi valmistakin.
Teen lyhyempää päivää kuin useimmat lapset. Ei stressiä, mikä on hyvä hoidokkien kannalta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoehtoja. P****puhetta. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Elämä on just sellaista, minkälaiseksi sen itse muotoilee. Toiset vaan joutuvat muotoilemaan niska limassa, toiset pääsevät vähän helpommalla.
kirjassa oli mielenkiintoinen ajatus. aikaisemmin työntekijän työtä valvoi työnjohtaja, joka erotti työntekijän jos tämä ei tehnyt työtään kunnolla. markkinataloudessa vastuu työnteosta on työntekijällä itsellään. jos et anna itsestäsi 110%, et enää työllisty seuraavaan pätkätyötön/projektiin. eli enää ei ole ketään ulkopuolista valvomassa raatamistasi, jos et raada itseäsi hengiltä, tiput kelkasta ja päädyt työttömäksi.
älkää nyt ampuko mua en osaa oikein ton kirjan poinntia kirjoittaa auki, mutta siis todella mielenkiintoinen kirja.
omassa elämässä olen huomannut, että usein huomaa olevansa ahdistunut siitä, mitä kaikkea PITÄISI tehdä. yritän aina ahdistuessani miettiä, pitääkö minun todella tehdä juuri näin ja näin. usein huomaan että ei tarvitse. toivon todella, että työelämä muuttuisi inhimillisemmäksi. ainainen kiire on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisessä työpaikassani tein kahden ihmisen työt eikä taukoja ollut (ja paljon ylitöitä). Kumpi sitten parempi: liian paljon, vai liian vähän töitä...
Organisaatio on madaltunut siten, että kukaan ei tee päätöksiä diktatorisesti, vaan niitä jauhetaan ja jauhetaan ja jauhetaan todella pitkään ja monien tahijen kanssa, siis tarkoitan että ajaudutaan tietyyn startegiaan koska 6kk on jauhettu asiaa ja kerätty mielipiteitä, ja kun aika-ikkuna umpeutuu huomataan että ollaan ajauduttu tiettyyn päätökseen koska muut vaihtoehdot on jo umpeutuneet.
Joten minun mielestäni työn tuottavuus on laskenut, ja sitä yritetään korvata enemmillä tunneille, joka ei vaan ole kestävää.
Voi tietty ihmetellä, mikä johtaa siihen, ettei ihmisillä ole aikaa valmistautua palavereihin, eli mistä se huono kierre on alkanut.
Kai se on sitä, että kaikkien pitäisi olla kaikessa mukana ja tietää kaikessa, eli työpäivät ovat täynnä palavereita, kursseja ja esityksiä, josta syystä oikeat työtehtävät jäävät virka-ajan ulkopuolelle tehtäviksi.