Uusin ADHD tutkimus

- itseaiheutettu (siis vanhemmat lapselleen huonoilla elämänvalinnoillaan).

Onko nyt hyvä omatunto?

jos lapsella on tasapainoinen ja rakastava koti ni sillä ei ole merkitystä onko se yhen aikuisen, ydinperheen vai uusioperheen koti..



Tietenkin uusioperhe on vaikeampi jo häiriintyneelle lapselle kun siinä on muu aikuinen kuin oma vanhempi, ja toisen aikuisen suhtautumisella lapseen on aika suuri merkitys...

Mutta uskon, että sama tilanne on ihan tavallisten lasten kanssa. Uusioperheet on monimutkaisia lapsille, vaikkei sitä ääneen saa sanoakaan.

Mutta tarkoittaako tuo että aina kahden vanhempansa kanssa eläneenllä vähemmän käytöshäiriöitä kuin ydinperheen lapsilla vai uusperheen lapsilla? Tajusiko joku?

" Voi siis vetää johtopäätöksen että adhd ei yksiselitteisesti ole neurologinen häiriö, vaan ympäristö vaikuttaa paljon.

Mutta tarkoittaako tuo että aina kahden vanhempansa kanssa eläneenllä vähemmän käytöshäiriöitä kuin ydinperheen lapsilla vai uusperheen lapsilla? Tajusiko joku?"



Adhd on eriasia kuin siitä tai sen ja ympäristön yhteisvaikutuksesta mahdollisesti johtuvat käytörhäiriöt. ADhd on neurologinen häiriö. Sen sijaan se ei välttämättä aiheuta KÄYTÖShäiriöitä , vaan henkilö voi selvitä esimerkiksi pelkillä keskittymisongelmilla, jos ympäristö muuttuu sellaiseksi että siinä adhd-henkilökin selviää. Siksi sanotaan aina, että adhd tai as-lapsen kuntoutuksesta puolet on sitä että lapselle opetetaan käyttäytymismalleja ja selviytymiskeinoja - ja toinen puoli on sitä, että ympäristön aikuiset muuttavat suhtautumistaan ja opettelevat toimimaan niin että maailman toisin näkevälläkin on mahdollisuus selvitä siinä. Jos näin ei ole, lapsi kokee toistuvaa epäonnistumista ja alkaa saada uhmaa, masennusta ja muita käytöshäiriöitä.



Alussa mainittu tutkimus ei myöskään koskaan voi paljastaa, miten suuri määrä avioeroja johtuu siitä, että lapsilla on jokin neurologinen ongelma ja avioliiton ja perhe-elämän paineet siksi ovat suuremmat kuin tavallisesti ja milloin taas avioero pahentaa lasten oireita.



Uusperhekuvion ongelmallisuus voi johtua ihan siitä, että adhd- ja as-lapset sietävät kaikkia muutoksia huonosti ja uusperheen syntyessähän muutoksia tulee, pitää sopeutua uusiin sääntöihin ja uusiin ihmisiin, vielä sellaisiin joilta todennäköisesti puuttuu harjaannus siihen kuntoutuksen toiseen 50 prosenttiin.

Meillä on vähän tämäntapaisia ongelmia, vaikka lapsella on ehkä enemmän asperger-tyyppistä ongelmaa. Koen ristipainetta siitä, että toisaalta kuria pitäisi ilmeisesti kiristää, sillä poika pyrkii pomottamaan eikä oikein tottele. Toisaalta hän reagoi negatiivisesti käskyttämiseen ja komenteluun, eli se ei oikein tunnu tehoavan.

Tämä on tietysti laaja aihe, mutta olisiko joitain vinkkejä? Ainakin rohkaiseminen, kannustaminen ja itsetunnosta huolta pitäminen lienevät tarpeellisia menetelmiä? Mutta miten se kurinpito?

Vierailija:

ADhd on neurologinen häiriö. Sen sijaan se ei välttämättä aiheuta KÄYTÖShäiriöitä , vaan henkilö voi selvitä esimerkiksi pelkillä keskittymisongelmilla, jos ympäristö muuttuu sellaiseksi että siinä adhd-henkilökin selviää. Siksi sanotaan aina, että adhd tai as-lapsen kuntoutuksesta puolet on sitä että lapselle opetetaan käyttäytymismalleja ja selviytymiskeinoja - ja toinen puoli on sitä, että ympäristön aikuiset muuttavat suhtautumistaan ja opettelevat toimimaan niin että maailman toisin näkevälläkin on mahdollisuus selvitä siinä. Jos näin ei ole, lapsi kokee toistuvaa epäonnistumista ja alkaa saada uhmaa, masennusta ja muita käytöshäiriöitä.

Tasainen ja turvallinen elämä rauhoittaa. Edellyttää tietysti että tämä yksi vanhempi sitten on itse tasapainoinen ja hoitaa hommansa hyvin. Varmasti on raskasta lapsellekin, jos vuoroviikoin heitellään toiseen " kotiin" , uudet kaverit, toiset säännöt, mahdolllisesti manipulointia toista vanhempaa kohtaan...onhan näitä syitä ja ihmetellään sitten kun lapset oirehtii. Minusta on oikeasti kumma mitä kaikkea lapsen vaan pitäisi jaksaa, että vanhempien oikeudet toteutuu: jaksaisitko itse muuttaa esim vuoroviikoin?

Vierailija:

Meillä on vähän tämäntapaisia ongelmia, vaikka lapsella on ehkä enemmän asperger-tyyppistä ongelmaa. Koen ristipainetta siitä, että toisaalta kuria pitäisi ilmeisesti kiristää, sillä poika pyrkii pomottamaan eikä oikein tottele. Toisaalta hän reagoi negatiivisesti käskyttämiseen ja komenteluun, eli se ei oikein tunnu tehoavan.

Tämä on tietysti laaja aihe, mutta olisiko joitain vinkkejä? Ainakin rohkaiseminen, kannustaminen ja itsetunnosta huolta pitäminen lienevät tarpeellisia menetelmiä? Mutta miten se kurinpito?

nimenomaan pitäisi keskittyä tuohon rohkaisemiseen ja kannustamiseen, itsetunnonkin takia mutta myös siksi, että käskyttäminen ja kieltäminen sinänsä eivät välttämättä tehoa autisminkirjon (johon asperger luetaan ja ainakin Taysissa annettujen tietojen mukaan kenties pian adhdkin) lapsiin. Ja kun kielto tai käsky ei tehoa, ei kannata sitä käyttää. Sen sijaan kannattaa neuvoa ja keskustella, mitä ja miten pitäisi ja olisi hyvä toimia ja miksi. Ainakin meidän as-lapsi ymmärtää näitä keskusteluita, vaikka ei aina pystykään toimimaan niiden mukaisesti.

Sitä pystymistä voi helpottaa niin, että laatii toistuvia tehtäviä ja velvollisuuksia koskevia listoja, joissa tehtävät jaetaan osiin.

Esim näin:

" aamutoimet -

nouse ylös,

pese hampaat,

pue,

syö aamiaista,

laita kirjat reppuun,

lähde kouluun"

tai " iltapäivä -

Tule koulusta suoraan kotiin,

laita takki naulakkoon ja kengät eteiseen,

ota kaapista jugurtti,

syö se,

tee matematiikan läksyt,

nyt saa leikkiä"

listat tehdään mieluusti yhdessä lapsen kanssa miettien ja pohtien mitä on tarpeen ja miksi. Sen sijasta, että läksyjen tekemättömyydestä tai aamutoimissa hidastelusta saisi rangaistuksen, saakin palkkion (tarran, tms) kun homma sujuu.

Ei pidä vaatia, että lapsi tottelee pelkän tottelemisen takia. Tottakai lapsi on saatava tekemään ne matematiikan tehtävät, mutta ei se auta, vaikka kuinka karjuisi ja vaatisi vanhemman auktoriteettia, jos lapsi ei pysty sitä antamaantai siihen alistumaan. Mitä enemmän lapsi suuttuu, sitä varmemmin hän ei pysty toimimaan kuten pitäisi. Silloin on viisainta antaa lapsen rauhoittua hetki (jäähy esim omassa huoneessa on rauhoittumispaikka, ei rangaistus, ja siellä VOI ola jopa jotain kivaa jos se edistää rauhoittumista) sitten palataan takaisin matematiikan tehtäviin ja ratkaistaan se ongelma, joka esti lasta tekemästä niitä aikaisemmin.

Kun on rangaistuksen aika, sen on oltava jotain järkevää ja johdonmukaisesti tehtävään liittyvään. Se voi olla jäähy tai kotiaresti tai polkupyöräilykielto tai jotain vastaavaa. Jotain mikä tulee heti. Ja sitten on tärkeää, että käsiteltyihin asioihin joiden rangaistukset on kärsitty, ei enää palata.

Oli sitten perhe millainen hyvänsä (ydin-, uusio-, yh), tottakai lapsi -oli sitten addi tai ei- voi paremmin tasapainoisessa perheessä.

Itselläni on ad/hd kuten puolisiskollani ja omalla lapsellanikin on. Itse elin pitkään äitini kanssa, kunnes hän meni uusiin naimisiin ja sai siskoni. Sisko (on jo aikuinen) on kuitenkin paljon tasapainottomampi kuin minä. Mutta se taas johtuu siitä, kun asuu perheessä jossa äidillä on ad/hd ja ongelmia muutenkin... Minulla taas on rakastava aviomies. Saa nähdä miten oman lapseni kanssa käy... Minulle asia on vaikeampi kuin miehelleni, joka jaksaa näitä meidän kohtauksiamme yms.

No joo, tämä oli tällaista ajatusvirtaa vaan...

Jos adhd:ta esiintyy enenmmän uusperheillä kuin ydinperheillä niin kyllä kai voi päätellä että ympäristön merkitys on suuri eli ei pelkästään neurologinen sairaus.

Vaas siinä sanotaan, että ADHD aiheuttaa enemmän ongelmia uusperheissä kuin ydinperheissä tai perheissä joissa on vain yksi vanhempi. ADHD ei ole sama kuin adhd:n aiheuttamat ongelmat ja käytöshäiriöt.

kun taas vaikka yh:n lapsi voi elää tasapainoista elämää yhden aikuisen kanssa ja silloin oireet voivat olla lievempiä..



ELI SIIS ADHD ON NEUROLOGINEN SAIRAUS, MUTTA YMPÄRISTÖLLÄ VOIDAAN VAIKUTTAA OIREIDEN TASOON!!!!

ja käytöshäiriöt on eri asia kuin adhd.



kakunpala, jos ymmärtää mistä on kyse.

Kiinnostavaa muuten tuo keskustelu siitä, väittääkö tutkimus, että uusioperheissä on enemmän adhd:tä vaiko pelkästään siihen liittyviä käytöshäiriöitä. Eli itse adhd:tä olisi yhtä paljon kaikissa perheissä, mutta ydinperhe estäisi sen puhkeamisen käytöshäiriöiksi.



Lehtijuttuakin voi ymmärtää eri tavoin, mutta ainakin tutkija itse sanoo abstraktissaan näin:



" Nämä tulokset osoittavat, että tarkkaavuuden ja käyttäytymisen ongelmat ovat yleisiä suomalaisilla nuorilla, ja erityisesti niillä, jotka asuvat muussa kuin ydinperheessä."

Helposti eroan ja en osaa olla normaali parisuhteessa. Siksi varmaan muitakin adhd vanhempia lapsineen tulee uusioperheeksi myöhemmin.