Heh, Mitenköhän yksikin näkemäni nico-petteri mahtaa pysyä hengissä? Eroa lapsissa ja lapsissa.

Olin eilen yhdessä näistä pitsasyöttölöistä, jossa siis könttähinnalla saa mättää napaansa niin paljon kuin jaksaa. Sinne tuli myös joukko sellaisia kymmenvuotiaan olisia pojanviikareita, olisivatkohan olleet viettämässä yhden synttäreitä tms. Aikuisia ei tainnut olla mukana tai ainakaan näkynyt. Taas huomasi, että on samanikäisissä eroa.



Yksi pojista alkoi heti kovaäänisesti kysellä muilta " mitä toi on, mitä toi on." Aluksi sille joku muista kertoikin, että siinä on lasgnea, siinä kermaperunoita, tuossa kanansiipiä ja tuossa lihapullia. Näistä mikään ei kai oikein ollut mieleen ja poika alkoi kysellä, mitä pitsoja tarjolla olleet olivat. Tähän muut eivät enää viitsineet vastata ja pojalla alkoi hätäännys paistaa äänestä, kun näytti siltä, että ruokaa ei voisi ottaa, kun ei tiedä mitä se on. Aikansa lähes itku silmässä jankutettuaan, yksi muista pojista armahti ja kertoi, että tuo tuossa on pepperoni-pitsaa, tuossa näyttäisi olevan tonnikalaa ja katkarapuja ja tuossa selvästikin tomaattisiivuja ja feta-juustoa. Pitsat olivat tyypillisiä syöttöläpitsoja, joista sokeakin näkee, mitä niissä on.



Poika kuitenkin näytti siltä, että häntä on hyvinkin säännöllisesti ruokittu, joten voin vain kuvitella, miten kotona äiti tai isä aina kertoo, nico-petterilleen, että tämä tässä on jauhelihakasitiketta ja tämä makkarakeittoa. Koulussa tämä kunnia sitten langennee keittäjälle tai opettajalle. Pojan näkökyvyssä ei vaikuttanut olevan mitään vikaa, mutta miten ihan oikeasti voi selvitä kymmenkesäiseksi oppimatta tunnistamaan edes perusruoka-aineita?