Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen itseni luuseriksi... ov
10.05.2007 |
Puhuin tänään ystäväni kanssa joka asuu Lontoossa. Hän on töissä ja asuu siellä englantilaisen miehensä kanssa. Minulla on 1-vuotias lapsi ja asun Suomessa. Olen kotiäiti ja teen samalla opintojani (maisteri) loppuun.
Ystäväni kertoi kuinka he lähtevät viikoksi Ranskaan kesällä. Oli juuri lähdössä elokuviin miehensä kanssa. Viettää mukavaa elämää siis. Haluisi muuttaa Suomeen mutta ei ole niin helppoa 10 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen.
Minulla ei juuri muuta kerrottavaa ole kun mitä lapseni on oppinut viime aikoina. Toki rakastan lastani ja olen hänestä ylpeä, mutta ystäväni kuulosti jotenkin yrittävän kohteliaasti esittävän kiinnostunutta kun kerroin meidän kuulumisia. Meidän perhe ei paljon Ranskaan lähde kesällä kun ei ole kovin häävit tulot tällä hetkellä koska olen kotona. Toisaalta perheeni on minulle kaikki kaikessa ja olen onnellinen vähemmilläkin tuloilla.
Olen elämääni tyytyväinen ja onnellinenkin. Silti tunnen itseni luuseriksi tuon puhelun jälkeen. Onhan minulla lapsi, mitä ystävällä ei ole. Tiedän hänenkin pian haluavan lapsen, mutta mies ei ole vieä suostunut. Onko muilla joskus samanlaisia tunteita?
Kommentit (7)
Mulla ei ole mitään, ei miestä, ei elävää lasta, ei terveyttä, vain silloin tällöin töitä, ja kaikesta seurannut asunto-ongelma. Olen siis moniongelmainen. Olen ihan kivannäköinen ja olen korkeasti koulutettu yms.
Tässä siis on luuseri, sinä et mielestäni kuulu samaan porukkaan, jota ei kukaan edes oikein voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä tunnen itseni luuseriksi koska minulla ei ole lasta! Minulla on vapaa aikaa, harrastan ja matkustelen, ostelen vaatteita, harrastan liikuntaa eri muodoissa, rentoudun, luen, käyn elokuvissa. Nautin tästä kaikesta tietenkin.
Kun kohtaan äitejä, nousee jostain sisimmästä inhottava huonommuuden tunne. Minulla ja elämälläni ei ole mitään syytä. Viihdyttelen vain itseäni ja haahuilen kaupungilla muka kiireisen näköisenä. Välillä hiplailen lastenosastolla leluja ja vaatteita ja ajattelen että nuo toiset äidit varmaan luulevat että minäkin olen äiti. Se tuntuu hyvältä.
Ajattelen kuinka ylpeänä työntäisin lastenrattaita ja tuntisin olevani tärkeä, korvaamaton, ÄITI! Kuuluisin äitien joukkoon ja elämäni olisi touhukasta. Kaikella mitä tekisin olisi tarkoitus. Luultavasti en kaipaisi vähääkään niitä juttuja joita nyt teen ja joita en voisi tehdä jos olisin pienen lapsen äiti. Ja voisinhan tehdä niitä taas kun lapsi kasvaa, vaikka 10-15 vuoden kuluttua?
Luultavasti ihastelisin lapseni piloille joten ehkä luoja tietää paremmin kuka sopii äidiksi ja kuka ei.
Vierailija:
MInä tunnen itseni luuseriksi koska minulla ei ole lasta! Minulla on vapaa aikaa, harrastan ja matkustelen, ostelen vaatteita, harrastan liikuntaa eri muodoissa, rentoudun, luen, käyn elokuvissa. Nautin tästä kaikesta tietenkin.
Kun kohtaan äitejä, nousee jostain sisimmästä inhottava huonommuuden tunne. Minulla ja elämälläni ei ole mitään syytä. Viihdyttelen vain itseäni ja haahuilen kaupungilla muka kiireisen näköisenä. Välillä hiplailen lastenosastolla leluja ja vaatteita ja ajattelen että nuo toiset äidit varmaan luulevat että minäkin olen äiti. Se tuntuu hyvältä.
Ajattelen kuinka ylpeänä työntäisin lastenrattaita ja tuntisin olevani tärkeä, korvaamaton, ÄITI! Kuuluisin äitien joukkoon ja elämäni olisi touhukasta. Kaikella mitä tekisin olisi tarkoitus. Luultavasti en kaipaisi vähääkään niitä juttuja joita nyt teen ja joita en voisi tehdä jos olisin pienen lapsen äiti. Ja voisinhan tehdä niitä taas kun lapsi kasvaa, vaikka 10-15 vuoden kuluttua?
Luultavasti ihastelisin lapseni piloille joten ehkä luoja tietää paremmin kuka sopii äidiksi ja kuka ei.
Briteille Ranska on yhtä eksoottinen kuin suomalaisille Tallinna - sehän on siinä ihan vieressä!!! Sinne pääsee esim Lontoosta junalla samalla hinnalla kun Hesasta pääsee Stokikseen.
Täältä käsin Ranska on kaukana, mutta Briteille ihan kulman takana. He voivat käydä siellä viikonloppureissulla junalla tai laivalla.
Mullakin asuu tuttu Englannissa. Mies töissä Lontoossa, eikä käy kateeksi - joka päivä työmatkoihin kuluu tunti suuntaan ja vielä se työpäivä päälle. Eivät näe toisiaan juuri kuin viikonloppuisin.
Ainahan ne miljoonakaupungin tarinat kuulostavat eksoottisilta mutta kyllä niiden kovien tulojen eteen on tehtävä töitäkin ja yleensä perheen kustannuksella.
Luitko IltaSanomista juttua suomalaisnaisesta joka on ollut 10v rafla-alalla Lontoossa? Siellä ei tunneta 37,5 tunnin vkotyöaikoja. Ei käy kateeksi!
minäkin varmaan hädissäni jo tilailisin ensi kesän lomamatkaa, jos olisi elämä jäänyt sille radalle. nyt rinnalla yksi, kaksi yläkerrassa kivan kuuloisessa leikissä ja neljäs puuhaa itsekseen jotakin. jos " ranska" olisi elämäni sisältö tämän ikäisenä, pillahtaisin itkuun. mutta ihmiset on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin että saan vaan paskaa niskaan. Totuushan on, että ihmiset haluavat elämältään eri asioita ja ainahan se ruoho näyttää olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Olen kuitenkin tyytyväinen että näin kolmekymppisenä elämäni sisältö on perhe, vaikka sinne Ranskaankin olisi kieltämättä kiva matkustaa joskus ;-). t. ap
Alue: Aihe vapaa
pienen lapsen kanssa kotona hermot kireällä ja tylsistyneenä (aina välillä). Tuntui, ettei mitään erityistä tapahdu. Mutta kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin asiat olivat juuri niin kuin halusin, aika vaan oli rankkaa. Ja tuo lapseton aika ja sen vapaus tuntui niin houkuttelevalta.