Miten kummina välien katkettua lapsen äitiin?

Mutta, kun tässä ei ole kyse siitä, etteikö lapsen äiti haluaisi pitää yhteyttä kummiin vaan toisinpäin. Kehtaisinko ehdottaa, että muistan vaan lasta, mutta en ole muuten ex-ystävän kanssa tekemisissä? Suoraan sanomatta hän ei sitä todennäköisesti käsitä. Ennen teimme muutaman yhteisen työprojektin ja silloin hän ei millään ymmärtänyt ajatustani, että joinakin hetkinä puhutaan vain töistä. Hän oli usein vyöryttämässä sillekin ajalle omia asioita ja ihmissuhdeselvittelyjä.



Ap

ja kun lapsi tarpeeksi iso, jos vielä olettet väleissä ja hän haluaa sinua nähdä niin näette. Tosin en usko, että lapsi haluaa sinua nähdä jos tajuaa että et pidä hänen omasta äidistään.



Älä tällaisesta ota ongelmaa!

muistaisin juhlapäivinä lasta ja jos lapsen äiti ei ota yhteyttä niin en sen kummemmin ottaisi minäkään. Eihän sitä kummilasta tarvitse kuitenkaan unohtaa aikusten riidan vuoksi.

En halua mitenkään erityisesti " olla riidoissa" , mutta kertomistani syistä en koe kanssakäymistä mitenkään mielekkääksi. Etenkin tämä nainen ei ole missään vaiheessa ymmärtänyt, mikä minua on häirinnyt. En saa asiaa selvitettyä, joten mieluummin olen olematta hänen kanssaan.



Lapselle lähtee siis 1v. lahja.

Vierailija:

Tein pöljän erehdyksen ja suostuin lyhyen tuttavuuden jälkeen erään ihmisen lapselle kummiksi. Nainen vaikutti mukavalta ja koin hänet ystäväksi. Kerroin hänelle joitakin tosi henkilökohtaisia asioita, jotka olivat itselleni vaikeita. En tiedä, onko hän jotenkin ns. läheisriippuvainen, mutta sen jälkeen ne asiat olivat hänestä " meidän asioita" , ei minun. Hän oli jatkuvasti osallistumassa ja hössäämässä niistä. Vaikka pyysin häntä lopettamaan useasti, se ei auttanut. Esim. vaikea lapsettomuusasiani sai hänet jatkuvasti voukaamaan " meidän vauvasta" ja hän jopa keräsi vauvanvaatteita meille, vaikka en siinä vaiheessa saanut edes yrittää raskautta terveyssyistä. Kun oli sairaalassa ja olin ilmoittanut etukäteen, etten ole tavoitettavissa lähiviikkoina siksi, hän soitteli sairaalaan jopa 5 krt päivässä.

Sanoin asioista hyvin suoraan stressaannuttuani hänen käytöksestään. Kun se ei tepsinyt, sanoin etten voi olla enää hänen ystävänsä, koska en voi luottaa hänen kuuntelevan asioitani ja toiveitani oikeasti. Hän ei ymmärtänyt käytöstäni ja kysyi aina vaan uudelleen syytä etäisyyden ottooni. Selitin ja selitin, turhaan. Sitten ilmoitin, että en jaksa enää ja ilmeisesti koemme ystävänä olon aivan eri tavoin. Hän loukkaantui ja lopetti yhteydenpidon. Olen ollut lähinnä helpottunut enkä kaipaa häntä.

Kuitenkin mietin miten olla nyt tämän ihmisen lapsen kummina? Lapsi täyttää kohta vuoden. En haluaisi lopettaa kummiutta, mutta tiedän, ettei tämä ihminen osaa sitä, että olisin hänen elämässään vain lapsen kautta. Kummeja lapselle on yhteensä 6. Jos lapsi olisi isompi, voisin hakea häntä kylään, retkille tms. ilman äitiään. Nyt se ei vielä onnistu. Miten toimia?

Vinkkinä sanoisin, että älkää ihmiset ryhtykö kummiksi lyhyen tuntemisen jälkeen.

Jos vanhemmat eivät halua yhteyttä kummiin ylläpitää, ei kannata yritää ylläpitää yhteyttä lapseenkaan. Ei se kummius ole niin merkittävä tehtävä.



Ja kuinka moni teitä mammoista on yhteydessä omiin kummeihin, etenkään sellaisiin, joka ei ole sukulainen?

siis ei olla tekemisissä. Ei soitella eikä kyläillä. Tuli iso ristiriita jota ei saatu ratkaistua. Kummit kuitenkin lähettävät pojalle aina synttärilahjan ja minä/poika laitetaan tekstiviesti tai kortti kiitokseksi. Pojalle on kuitenkin tosi tärkeää että kummi muistaa. Riidat ovat aikuisten, ei lasten.

Minulla kävi niin päin, että ollessani alta vuoden, oma sylikummini oli tullut hulluksi ja äitini oli joutunut laittamaan häneen välit poikki. En koskaan tätä kummia kaivannut. Älä huoli!

Olisi siis hankalaa alkaa nyt luoda kontaktia häneen.



Ap