Mitä pitää tehdä, kun tuntuu, että elämä on yhtä suorittamista?
Tuntuu, ettei elämässä ole muuta kuin velvoitteita. Siivouskin on ruvennut tuntumaan raskaalta, sen aloittaminen on vaikeaa ja siirtyy usealla päivällä. En voi rentoutua jos illalla on tiedossa joku meno tms., en osaa rentoutua päivällä. Kyläänmeno on alkanut tuntumaan ahdistavalta ja uuvuttavalta, usein perun tapaamisia. En halua oikeastaan nähdä ketään. En jaksaisi jutella illalla enää mieheni kanssa, haluaisin vain nukkua ja nukkua
Kommentit (5)
Toivottavasti saan mahdollisimman pian todeta että paska homma mutta tulipahan tehtyä...
joo tuttu tunne: ihan kuin eläisi jonkun toisen elämää, jota katselisi hieman syrjästä - omaa elämäänsä, kornia mutta toisinaan totta. Suorittaa äitiyttä, vaimoutta, työtä - missä on se kiiltäväpintaisten lehtien harmonia ja arkielämän ihanuus.
Joskus toki on mukavaa ja toisinaan loistokastakin, mutta keski-ikä on tuonut tullessaan kaikenlaisia ajatuksia elämästä ja sen merkityksestä, mielekkyydestä ja tarkoituksesta. Ateistina en saa lohtua edes uskosta, eikä hengellisyys vedä puoleensa mitenkään.
Pitkä jaaritus, enkä oikein osaa sanoa, mitä ap:n pitäisi tehdä. Ehkä hakea keskusteluapua tms. Kestämistä ja kevätvaloa!
Mieti, mikä elämässä on todella tärkeää ja mikä toisarvoista. Tee asioita, joista nautit. Ota lomaa (mies hommiin). Nuku. Jotain tällaista?
Älä anna itsesi eristäytyä, sosiaaliset suhteet ovat kuitenkin voimavara, vaikkei aina jaksaisikaan. Puhu jollekin, lääkärille, neuvolassa, tms. Anna/ota myös aikaa itsellesi vain olla ja tehdä juuri mitä itse haluat.