Onko nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että esikonen jatkaa päiväkodissa kun vauva syntyy??

Täyspäiväisenä varmasti poikkeus. Osa-aikaisena aika tavallista, halutaan lapselle leikkiseuraa ja toisaalta säilyttää se hoitopaikka, jos nuorempikin on menossa hoitoon vanhempainvapaiden päättyessä.

mut pari pv tai aamupäivät tai sit kotiin kokonaan on eri yleistä, ainakin meillä hgissä.

Believe me, I know.



Meillä esikoinen oli jo eskarilainen, kun pikkukakkonen syntyi. Hänet oli siis " pakko" jaksaa raahata päiväkotiin neljänä aamupäivänä viikossa, ja toki hän itsekin sinne innoissaan meni. Mutta oikeasti: minulle olisi ollut helpompaa olla molempien kanssa kotona. Päivät kuluivat paljon nopeammin, kun isomman kanssa pystyi touhuamaan ja juttelemaan(!) eikä tarvinnut lähteä ihan välttämättä pihamaata kauemmas koko päivänä.



Silti olisin saattanut harkita osa-aikahoitoa yli 3-vuotiaalle esikoiselle, vaikka tilanne olisi ollut ikäeroa lukuunottamatta sama. Meillä ainakin esikoinen on oikeasti tykännyt olla päiväkodissa, saanut sieltä paljon ystäviä ja mukavia muistoja. En ymmärräkään, miten 2-3 aamupäivää viikossa tutussa päiväkodissa eroaa kerhoilusta? Eli jos olet harkinnut kerhon aloittamista (uudet ohjaajat, lapset ja systeemit), kannattaa vielä harkita mieluummin tuttua ryhmää tutussa hoitopaikassa, jos se mitenkään onnistuu... Mutta kyllä 3-vuotiaalle vielä kotihoitokin on ihan riittävä, aivan varmasti, jos suinkin jaksat käydä puistoissa tms.



Sitä paitsi muistaakseni vain 3% päiväkotilapsien vanhemmista on äitiys/hoitovapaalla, eli tuskin sentään " kaikki" säilyttävät hoitopaikan edes osa-aikaisesti niille esikoisilleen ;) Onhan se oikeasti kallis ja hankalakin vaihtoehto kotonaoloon/kerhoiluun verrattuna.

hoitoon kuopuksen tieltä.

Itse en nimittäin tunne yhtään, ja olenkin ollut ihan ihmeissäni näistä legendoista (tyyliin: raahataan 2-vuotias esikoinen omaa laiskuuttaan 10-tuntisikis päiviksi päiväkodin lapsilaumaan vauvan tieltä pois" ). On taatusti marginaali-ilmiö, onneksi, ja taustalla lienee näissäkin mahdollisissa oikeissa tapauksissa (joiden olemassaoloa edelleen vahvasti epäilen) syitä, joita kukaan perheen ulkopuolinen ei tiedä/ymmärrä...



Minä en halunnut maksaa päivähoidosta ja menettää vielä bonuksena esikoisen tuetkin (50¿/kk) vain siksi, että olisin saanut raahata hänet sinne ees-taas vauvan kanssa ja mahdollisesti sitten voinut säilyttää paikan. Onneksi olen petrannut äitiydessä muulla tavoin, koska myönnän, että oma ajatteluni pohjautui itsekkyyteen, vaikka voisin tietenkin hehkuttaa ihan päinvastaista ;)

kun jäin kesälomalle ja siitä äitiyslomalle... kuopus nyt 5kk ja hyvin meillä menee.. avoimessa päiväkodissa ollaan vaan käyty välillä. En voi ymmärtää niitä jotka pitävät kuopusta kokoaikaisesti tarhassa ja osa-aikaiseksi en poikaa laittais koska yöt tulee nukuttuu edelleen huonosti vauvan kanssa joten en varmasti jaksais joka aamu klo 8 maissa raahautuu mihinkään tarhalle...

Olen tuttava- ja ystäväpiirini ainoa, joka piti 3-vuotiaan esikoisen kotona, kun kuopus tuli. Alueellamme ei myöskään ole yli 2-vuotiaita leikkipuistoissa eli kaikki sitä vanhemmat ovat hoidossa, oli äiti kotona tai ei.



5

voin sanoa että paljon harvinaisempaa oli että vanhempi otti esikoisen pois hoidosta kun vauva syntyi kuin se että esikko jatkoi.

Yleensä esikko pidettiin päiväkodissa ihan täysi päiviä, mutta 10-15 päivää kuussa. Olipa jokunen täysipäiväinenkin jota päiväkodin henkilökunta ei saanut ylipuhuttua pitämään esikkoa edes hiukan kotona.

Jopa alle 2-vuotias esikoinen yleensä raahattiin hoitoon.



Taatusti kahden pienen lapsen kanssa selviää kotona ellei ole jokin vamma, joka estää normaalin lastenhoidon.



Itse ihmettelen miksi haluaa lapsia niin paljon ettei niistä kykene itse huolehtimaan.

Vierailija:

Yleensä esikko pidettiin päiväkodissa ihan täysi päiviä, mutta 10-15 päivää kuussa.

jossa isompi tuodaan kokopäiväksi hoitoon.

Toinen on kaksi ja puoli ja toinen neljä.

Isä tuo aamulla 7.30 pintaan ja äiti hakee 16 jälkeen pihalta.

Niin onnellisena aina kertoo äiti mitä kaikkea on päivällä tehnyt tai ei ole tehnyt.

Sääli todellakin näitä lapsia.

tämä nyt vaan on asia josta tällä hetkellä kohistaan ja se saa kuulostamaan siltä kuin lähes jokainen esikoinen olisi hoidossa vain ollakseen poissa äidin ja vauvan tieltä.



Omassa, laajassakin tuttavapiirissä valtaosa esikoisista (niistä isommistakin) on kotona äidin ja vauvan kanssa. Joukkoon mahtuu meitäkin, eli perheitä joissa esikoinen on hoidossa. Ei kuitenkaan äidin laiskuuden takia poissa silmistä, vaan ihan omista tai perheen tarpeista. ja hyvin tuntuu menevän kaikilla näillä perheillä, eli tyytyväisä ovat ratkaisuihinsa niin ne kenen kaikki lapset on kotona kuin nekin joiden esikoiset ovat hoidossa. Tietysti yhtä ja toista väsyttää välillä, mutta siis pääsääntöisesti tyytyväisiä.



Oma esikoiseni on vielä pieni (2v) enkä olisi hoitoon laittanut ilman näitä omia suyitämme. Mutta koska päivähoito on hänen parhaakseen, en jaksa huonoa omaatuntoa ratkaisustani kokea. Sen enempää kuin ystäväni jonka lapset ovat kotona esikouluun asti, huolimatta naapureiden ja ystävien puheista.



Arvostelua saa osakseen teki sitten niin tai näin. Aina riittää näitä jotka ottavat toisen sättimisen asiakseen, mutta eiköhän sekin kerro enemmän arvostelijasta kuin arvostelun kohteesta. Jokainen tuntee varmasti oman perheensä ja lapsensa paremmin mitä vieras ja tekee sitten ratkaisut tämän mukaan. Eli siis jos/kun pidät lapsesi kotona saat varmasti aika-ajoin kuulla kuinka lapsesi kaipaisi päivähoidon tuomia virikkeitä. Mutta sama tapahtuu toisinkin päin; jos viet esikoisesi hoitoon saat kuulla kuinka lapsen paikka olisi kotona eikä päiväkotiin hyljättynä. Eli noista ei kannata välittää, vaan tehdä niin kuin omalle perheelleen parhaaksi kokee. Arki kotona kahden lapsen kanssa on täysin mahdollista, jopa todella ihanaa ja palkitsevaa. Nauti ihmeessä siitä jos/kun siihen mahdollisuus löytyy!