nimiprobleema
oletteko tehneet konpromisseja valitessanne lapsellenne nimiä? mies haluaisi ehdottomasti antaa tyttövauvallemme nimen, joka oli myös omasta mielestäni se oikea kun esikoispoikamme syntyi. nyt parin vuoden jalkeen nimi tuntuu jotenkin käytetyltä aikä sovi pojan nimen kanssa niin hyvin yhteen. Itselläni on mielessäni toinen nimi, mutta miehen mielessä on vain tämä " kerran jo päätetty" -nimi.
mitä tehdä? jos anna periksi nimiasiassa pelkään että se jää harmittamaan pitkaksi aikaa...
Kommentit (2)
syntymän jälkeen pitää arvioida, sopiiko nimi hänelle tai tuntuuko muuten enää hyvältä. Ei tuollaisia asioita voi sitovasti lyödä lukkoon monta vuotta etukäteen. Jos ette sitä erikseen selvästi sopineet, miehen on turha vedota siihen, että on päätetty.
Nyt aikuiset ihmiset, kompromissia kehiin! Keksikää jotain ihan muita nimiä vielä, hyviä nimiä on niin paljon, että kyllä joku sopiva löytyy, jos tahtoa löytyy.
Sitä en voi tajuta, että niin monella miehellä on ehdottomia näkemyksiä lapsen nimestä, mutta ei sitten pätkän vertaa kiinnostusta lapsen asioihin noin muuten: äiti saa hoitaa, syöttää, nukuttaa, suunnitella mitä vaatteita tarvitaan ja hankkia ne jne. jne. jne.
me riideltiin vaan kutsumanimestä. Miues halusi kutsua ensimmäisellä, minä toisella. Lopulta minä luovutin, mutta omista syistäni.
Asiaan, onko teillä siis molemmilla mielessänne tietty nimiyhdistelmä, ensimmäinen, toinen ja jopa kolmaskin nimi? Voisiko niitä nimiä jotenkin yhdistää, että pääsisitte kompromissiin? Vaikka väliviivalla tai ihan vaan yhteen tyyliin Hanna-Mari, Hannamari? Tai toinen ehdotus ensimmäiseksi, toinen toiseksi nimeksi?