Harmittaako teitä jos lapsianne sanotaan isänsä suvun näköisiksi?

Juu, meillä ei ihan noin, meillä anopin mielestä yksikään lapsi ei muistuta ketään heidän suvustaan tippaakaan. Ulkopuolisten silmissä taas lapset ovat aivan isänsä kopioita. Hieman ärsyttävää tuokin. :-/

Meidän lapsissa on kyllä enemmän mun puolen suvun piirteitä, siis muidenkin mielestä kuin omastani.

jatkuvasti kuinka paljon mieheni näköinen lapsemme on. Koskaan kukaan ei vahongossakaan sano että on äitinsä näköinen. Tuntuu jotenkin väheksynnältä :(



Itse en näe yhdennäköisyyttä isäänsä muuta kuin silmissä. Äitinsä nenä hänellä selvästi on.. Muuten sekoitus.

Ihan kiva, koska mun mies on komee :)

Yksi lapsistamme on niin paljon tullut isän sukuun, että se jopa huvittaa. On jotenkin hassua, kun isän sisko ja veli ovat täsmälleen meidän lapsen näköisiä ja pikkuisen ääni on jo samalla tavalla möreä kuin isän siskon ääni. Yhdennäköisyydestä ei voi erehtyä:)

Ei kai minuakaan, jos oikeasti olisi mieheni näköinen. Miehelläni on voimakkaat kasvonpiirteet. Harmittaa kun asiaa vääristellään erityisesti mieheni suvun puolelta. Ap.

kun meillä molemmilla on ruskeat silmät ja tyttärellämme siniset...

koska tyttären isän suku ei ole niin kaunista katseltavaa. Meillä taas kaikki on aika nättejä/komeita ; )

luojan kiitos... :)

se toisi selvyyttä.

Vaikka minusta ovat isän isän näköisiä.

ja ihmiset yleensä näkee niissä vain poikien isän piirteitä. Vaikka ovat siis varsin eri näköisiä molemmat pojat.



Ja miehen suku näkee pojissa vain omia piirteitään, ei kertaakaan, vahingossakaan mitään minun piirrettäni. Anoppi erityisesti on rasittava, koko ajan puhuu, miten pojat ovat hänen näköisiään. Tietty se on sellaista positiivistakin yhteenkuuluvuuden halua, mutta silti.



Kaiken huippu oli, kun tuo pienempi on minun laillani blondi ja anoppi sanoi, että onpa " Leevillä" samanlainen hieno vaalea tukka kuin ukillaan. Siihen 6v esikoinen totesi, että Leevillä on äidin vaalea tukka. Anoppi siihen, että " ei sinun äitisi tukka ole vaalea" ...



Ja mitäpä tekee mun suku, " tasapuolisuuden" vuoksi muistaa havaita pojissa VÄHINTÄÄN yhtä paljon isänsä näköä kuin minun.

ja ihmiset yleensä näkee niissä vain poikien isän piirteitä. Vaikka ovat siis varsin eri näköisiä molemmat pojat.



Ja miehen suku näkee pojissa vain omia piirteitään, ei kertaakaan, vahingossakaan mitään minun piirrettäni. Anoppi erityisesti on rasittava, koko ajan puhuu, miten pojat ovat hänen näköisiään. Tietty se on sellaista positiivistakin yhteenkuuluvuuden halua, mutta silti.



Kaiken huippu oli, kun tuo pienempi on minun laillani blondi ja anoppi sanoi, että onpa " Leevillä" samanlainen hieno vaalea tukka kuin ukillaan. Siihen 6v esikoinen totesi, että Leevillä on äidin vaalea tukka. Anoppi siihen, että " ei sinun äitisi tukka ole vaalea" ...



Ja mitäpä tekee mun suku, " tasapuolisuuden" vuoksi muistaa havaita pojissa VÄHINTÄÄN yhtä paljon isänsä näköä kuin minun.

ekalla kerralla herjasi, ettei otsikkokentässä muka ollut mitään.



t 15 ja 16

Minulla on viisi lasta ja kukaan miehen puolen sukulaisista ei näe heissä mitään piirteitä minusta (oma sukuni kyllä näkee). Tyttärenikin ovat anoppini mielestä aivan mieheni serkkujen näköisiä, ei kuulemma mikään piirre ole minulta tai minun suvustani. Yksi tytöistä on kuitenkin oikeasti ihan minun näköiseni, silmien ja hiusten väriä myöten, ja muutkin tyttöni ovat selvästi kummankin suvun sekoituksia. Kyllä tuntuu nimenomaan minun ja sukuni vähättelyltä tuollainen.

anopin mielestä esikoisemme on perinyt luonnonkiharat hiuksensa isältään vaikka minullakin on luonnostaan taipuisat hiukset :((

koska isän puolen suku on ärsyttävän lappalaiskäppyröitä rumiluksia. jostain luojan lykystä mieheni ja hänen siskonsa ovat perineet appiukolta hyviä piirteitä niin että ovat silmän ilo. (tosin, ei siis appiukonkaan suku kaunista ole....)

Saan aina kuulla vihjailuja asiasta,koska kerran pussailin henkilön kanssa ennen kuin tunsin mieheni. Höh!

Vanhempi on aivan isänsä kuva, mutta nuorempi on myös minun näköinen. Ärsyttää kun vaahdotaan että on niin isänsä näköinen eikä tippaakaan äitiä. No sellaiset ihmiset jotka eivät ole koskaan nähneet pojan isää, sanovat että onpas siinä äitin näköinen poika. Ja että heti tietää kenen poika on kyseessä. No onneksi ei se isäkään ole paskemman näköinen.

mutta luonne (etenkin vanhemmalla, tulisella) on sitten minun puoleltani... Siis näin anoppi.