Harmittaako teitä jos lapsianne sanotaan isänsä suvun näköisiksi?

tyttäremme on todella paljon isänsä suvun näköinen...silmät, hampaat, kasvonpiirteet on selkeästi isältään...kun tyttö syntyi ja joutui teholle niin sain kuvan josta katsella lasta koska en itse pystynyt menemään kunnostani johtuen hänen luokseen teholle...purskahdin itkuun ensi kertaa kun näin hänen kuvansa kun tunnistin mieheni lapsen piirteistä...tuli lämmin olo että kyllä se meidän oma on :)



Itseäni harmittaa kun kaverini puhuu kahden tyttölapsensa kuullen että kyllä vanhempi on oikea kaunotar ja nuorempi ihan nätti...sitten väittää aina kiven kovaan että vanhempi on tullut hänen sukuunsa ja nuorempi miehen, vaikka todellisuudessa kaikkien mielestä se on kyllä toisinpäin. Harmittaa nuoremman puolesta kun joutuu arvostelun kohteeksi äitinsä osalta.

Sitähän on jopa tutkittu, että ihmiset eivät vieraista osaa päätellä, ketkä ovat sukulaisia. Sen sijaan kun sitä omaa sukua on katsellut eri ikävaiheissa, niin ne piirteet tunnistaa lapsessakin, ei niitä piirteitä, jotka on nähnyt vain aikuisen naamassa.



Omassa lapsuuden perheessä veljeni on lähinnä äitini ja hänen sukunsa näköinen ja isän puolelta on vain muutamia piirteitä ja muutamia selkeitä ilmeitä. Minä taas olen aivan isän sukuun tullut ja edes äitini suku ei löydä minusta suuremmin heidän puolensa näköä, eikä ole koskaan löytänytkään. Silti äitini vanha lapsuusystävä oli eräissä juhlissa tunnistanut minut äitini lapseksi (en ollut äidin seurassa vaan viiletin lapsiporukassa) ja olin hänestä kuulemma ihan saman näköinen, kun äitini oli samassa iässä. Toki tunnisti myös veljeni äitini sukuun kuuluvaksi. Eli jos tuntee vanhemmista vain toisen, niin löytää juuri ne yhteiset piirteet ja helpointa on verrata samanikäisiä keskenään (tai siis muistikuvia vanhemmista samanikäisinä.)

Kun on saanut alkunsa luovutetuilla munasoluilla, niin mieluummin isänsä kuin jonkun vieraan ihmisen näköinen! ;)

kuin oman savo-karjalaisen pottunokkasukuni... Vaikka totta kai minulle hurjan rakkaita ovatkin ;)

Mies ei ole lapseni isä siis biologisesti, mutta harvapa sitä oikeasta edes tietää. Huvitta kun joku näkee mieheni näköä hänessä.