Isä ei tajua miten hänen julkisesti humalassa esiintyminen hävettää minua. Mitä teen? Apua.

kun lapset ovat läsnä, hän ei kotonaan tai meillä saa olla juoneena lainkaan alkoholia. Ei se aina helppoa ollut, mutta luulen että osasyynä siihen, että tämä on nyt yrittänyt muutenkin raitistua, on ollut se, että on tajunnut miten vakavana asiana poikansa hänen juomistaan on pitänyt, kun asetti juomattomuuden ehdoksi lasten tapaamiselle.

lapsenlapsiaan ei tapaa humalassa. On nähnyt 2v 1kk ja 10kk lapset yhden kerran. :(

Eli hän ilmeisesti pelkää että selväksi jättäytyminen kertoisi perheelle, että olemme viimein saaneet hänestä yliotteen ja hän on myöntänyt olleensa väärässä.



Emme vaadi täysraittiutta. Vaadimme idioottimaisen käytöksen loppumista julkisissa paikoissa. Olemme siis vieraskoreita, sillä kaikkia hävettää eniten isän puheet vieraille. Samoin myös oleminen vaikka klo 14 alkanessa juhlissa jo klo 17 täydessä kännissä. Isä ei ole lapsena saanut tarpeeksi kiitosta, siksi hän kännissä kehuu itseään aivan surutta ja arvostelee muita tyhmiksi ja ajattelemattomiksi. Hän sen sijaan osaa tilanteessa kuin tilanteessa olla niin oikeamielinen.



Itseeni asia on vaikuttanut niin että en juo juuri koskaan alkoholia. En ole koskaan ollut humalassa. Miehen suhteen olen aika liberaali, mutta yhden ehdottoman säännön olen asettaut. Hän ei kotona ole koskaan humalassa. Sauna- ja ruokajuomia saa ottaa, ja ottaakin, mutta perskännien paikka on muualla. Onneksi miehellä tuo ei ole mikään pakkoasia, vaan osaa lopettaa, ja nauttii syvistä humalatiloista vaan esim poikien viikonloppuretkellä mökillä tms.



ap

Ala vaatia täysraittiutta. Muuten et saa hommaan mitään tolkkua, koska isäsi ei tiedä, mitä on kohtuus.



Mun äiti alkoholisti ja mulla täysi nollatoleranssi eli täysraittiuden vaatimus ehtona sille, että tavataan. Syynä se, että ne alkoholistin " pari kaljaa" ovat jotain aivan muuta kuin muiden " pari kaljaa" . Koska hän ei itse osaa määritellä, mikä on kohtuullista, minun vaatimukseni on täysraittius silloin kun tavataan.



Äitini on hyväksnyt tämän ihan hyvin ja tulee selvinpäin meille. Vain kaksi kertaa on tapaaminen peruuntunut viimeisen 5 vuoden aikana. Kerran laittoi miesystävänsä soittamaan, etteivät voi tulla, kerran itse pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin lasten kanssa heiltä, kun hän tuli ottaneeksi ne kuuluisat " pari kaljaa" . Jälkimmäisellä kerralla hän ei ollut mitenkään kaatokännissä, mutta pidin periaatteestani kiinni.



Itselleni valaistui juuri tuosta virtahepo olohuoneessa -kirjasta ja AA:n auttavasta puhelimesta yksi tärkeä seikka. Juomisen mahdollistaminen on tavallaan epäsuorasti juomaan kannustamista. Eli jälkien peittely, selittely, salliminen jne vain antaa isällesi paremmat mahdollisuudet juoda. Määrittele itse oman elämäsi rajat ja vaadi täysraittiutta sinun läsnäollessasi. Teillä voi olla ihan hyviäkin hetkiä sitten selvinpäin yhdessä.



Itse ajattelen sen niin, että vaikka on inhottavaa olla aina se nalkuttava poliisi, ei kenellekään myöskään ole mitään iloa niistä vaivaantuneista, täynnä patoutunutta raivoa (minun puoleltani) hetkistä, kun äiti on juonut ja minä painan sen villaisella. Mielummin ei tavata sillä kerralla ollenkaan. Hyssyttelemällä asiaa sillä kerralla vain asettuisin kynnysmatoksi, jonka tahdon yli kävellään mennen tullen toiveistani välittämättä.

Meidän tapauksessa määrittelemme äidille tiukemmat rajat kuin muille. Eli esim. siskon häissä tarjottiin alkoholijuomia, mutta äidiltä toivoimme, että hän on vesilinjalla. Valitettavasti säännöt eivät ole samat kaikille. Äitikin vaikuttaa ymmärtävän miksi näin ja se johtuu juuri siitä, ettei hän pysty pysymään kohtuudessa toisin kuin muut. Mutta tähän on päästy vain vuosien tiukan linjan jälkeen, ennen olisimme järjestäneet alkoholittomat juhlat vain äidin takia tai kikkailleet jotenkin muuten.



Isäni luona en pakkaa kimpsuja ja kampsuja, vaikka hän ottaisi pari kaljaa, koska hänellä pari kaljaa = 2-3 kaljaa. Äidillä " pari kaljaa" on ihan toinen juttu ja siksi toiset säännöt.



Tämä vain siksi, että isäsi tulee takuulla vetoamaan siihen, että " mutta ottaahan miehesikin pari kaljaa ja sallit sen" . Hän ei todennäköisesti pysty näkemään eroa oman juomisensa ja muiden juomisen välillä, vaan luulee, että käytöksensä on samanlaista kuin muilla. Siksi nollatoleranssi on tarpeen.

läheisiään kohtaan. Minusta ne kaksi asiaa kannattaa myös erottaa. vaikka alistaminen ilmenee juodessa niin silti. Isäsi haluaa alistaa teidät vaatimalla oikeuden itse määritellä käyttäytmisensä. Älä salli sitä hänelle, et ole kynnysmatto.

Pitää ottaa oppia Jo Frostista, että kun lapsi on ansainnut jäähyn, ei asiasta enää neuvotella.



Olemme yrittäneet houkutella isää yhteistyöhön olemalla mahdollisimman kohtuullisia vaatimuksissamme. Siksi juuri sallimme kohtuujuomisen. Hän ei sitä todellakaan tajua, tai hänestähän hänen kaikki juomisensa on kohtuullista. Toivoin että hän voisi juoda juhlien tahtia. On supernoloa että talon isäntä on ainoa kännissä oleva, koska vetää seurustelukonjakkia suhteessa 1:10 muihin verrattuna.



Olen kerran riidellyt isäni kanssa oikein kunnolla, jolloin sanoin etten halua enää tavata häntä tai tulla kotiin viikonlopuksi, jos hän on humalassa. Hän ei ottanut puheitani muuna kuin lapsellisena uhkailuna. Olin varmaan puoli vuotta käymättä kotona enkä soitellut enää mitä kuuluu -puheluita. Ennen kävin kotona 2-3 krt viikonlopussa, soittelin viikottain. Isä jonkin verran siitä otti opikseen. Tuli pari kertaa kylään, oli selvinpäin, ei tehnyt saunomisestakaan mitään tekosyytä juomiseen. Koska toimin väärin, sallin että mies tarjoaa saunakaljoja, 6 kaljaa kahdelle miehelle. Kaikki meni hyvin. Seuraavan kerran isällä oli oma mäyris mukana, jonka joi yksin. Lisäksi alkoi pyytämään mieheltä viinaa, jonka jälkeen sai lähteä kotiinsa.



Huomaan nyt niin selvästi että oma vika. Tosin isän mukaan juomiseen on syynä se että me olemme niin raskaita elämänkumppaneita ettei selvin päin kestä. Että olen aiemminkin kuullut olevani itse syyllinen isän juomiseen. ... plääh...



ap

olosuhteessa sinun vikasi.



Mutta nollatoleranssi on minustakin ainoa mahdollinen linja. On nöyryyttävää varmasti lähipiirillekin myöntää että ihminen ei pysty kohtuukäyttöön, mutta tilanteessasi se näyttää aika selvältä. Eli vaadi täyttä raittiutta teillä ja hänen luonaan käydessäsi, ja pysy tiukkana. Uskon että se voi saada myös ajattelemaan. Kerroin aiemmin mieheni isästä, ja hän on ilmeisesti ollut jo yli vuoden raittiina, vaikka aika rankka tilanne oli ilmeiseti sitä ennen. En tiedä mikä pysäytti, hän ei kauhean avoin ole asiasta, mutta suoraan on sanonut ettei hän voi enää koskaan alkoholia juoda, jos ei halua suoraan takaisin vanhaan tilaan. Eli on myöntänyt itselleen ongelmansa.

eli joskus voi olla useita kuukausi täysin ilman juomista, mutta sitten kun maistuu, putki kestää aina 2-4 päivää. Eli aloittaa perjantaina, ei edes sammu yöksi, jatkaa heti la-aamuna, vauhti vaan kiihtyy, su-aamu kaikkien hermot on jo riekaleina ja isä kaikkein ärsyttävimmillään sen napsiessa loiventavia ja su-iltapäivän nukkuu, illalla kääntää kylkeään ja syö jotain ja maanantaina on taas niin kuin ei mitään. Vähän mulkoilee että onkohan äiti sille kauhean pahalla päällä.



Mitä mieltä tästä? Joten luulisin että jaksaisi paremmin useita yhden illan kännejä, kun olla sitten useamman vuorokauden 100% jännitys- ja valmiustilassa, että mitä se nyt seuraavaksi keksii. Yleensä pyytää kaikkia kavereita kylään, lähtee itse jonnekin tai soittaa joillekin ei-niin-läheisille jankatakseen jotain vanhaa juttua, joka ei kiinnosta ketään muuta kun isää vain sen takia, että hän saa vielä kerran vääntää tyhmille rautalangasta.



ap

Miehelläni lapsuuden traumat alkoholiperheessä. Kun oma lapsi syntyi hänestä tuntui, että pitää päästä terapiaan. Kävi pari kk kerran viikossa mielenterveyshoitajalle juttelemassa. Psykiatrilla kävi kerran niin suoralta kädeltä määräsi lääkkeet masennukseen. Mies halusi puhumalla selvittää kokemaansa ja pääsikin asiasta yli ilman varsinaista (psyko)terapiaa tms.



Meillä tiukka linja alkoholistimummon kanssa. Hän voi tulla meille vain raittiina. Piste. Viimeinen pisara oli kun hän tuli häihimme kaatokännissä. Lasten syntymän jälkeen päätimme, että lasten ei tartte kestää kännisiä ihmisiä.

Isän juominen vaan on sellainen tabu, josta ei puhuta ollenkaan. En ymmärrä miksei me lapset koskaan olla uskallettu sanoa, ettei haluta isän juovan esim. juhlissa. Tai, että tulee, jos pystyy olemaan juomatta.

Nykyään minun isäni terveys on tosi huono, eikä aiheesta vieläkään puhuta isän kuullen.



Ja ei kai se isä tajua miten häpäisee läheisensä julkisesti, kun itse tuntee, että juttu luistaa ja onnistuu omasta mielestään sosiaalisissa tilanteissa. Kertoo juttuja ja vitsejä. Isäni on ainakin selvinpäin ihan hiljainen, joka ei seurassa loista.

Meillä isä lähtee pois tai käännytetään ovelta, jos ei ole sopivassa vierailukunnossa. En salaile asiaa, sanon vaan kaikille että isällä on joskus vaikeuksia valita oikeaa alkoholipitoisuutta tähän tilanteeseen ja nyt tuli virhearviointi. Tutut tietää, vieraat ei kysy mitään lisää. Älä vaan enää ala peitellä ja silotella isäsi tietä, itse on valinnut.

Ei kannata mitään julkisia näytöksiä alkaa järjestellä. Kun isäsi on selvinpäin, sanot hänelle aikuismaisesti ja asiallisesti, että homma on nyt niin että me emme halua olla tekemisissä sinun kanssasi muuten kuin silloin kun olet selvinpäin. Ei siinä tarvitse sen enempiä perusteluja esittää, sanot vaan tosiasian. Ja pidät siitä sitten kiinni.

Meillä on myös suvussa alkoholisti-isoisä, ja varmistamme aina ennen kuin hänen kanssaan olemme tekemisissä, että on selvänä. Muuten emme anna lastemme tavata häntä laisinkaan.

Ei alkoholisti mitään tuollaisia ymmärrä. Vaikka mitä tekisit, niin isäsi ei tule ymmärtämään, että hänen pitäisi jotain hävetäkin. Pidä etäisyyttä ja älä nalkuta. Parhaiten selviät pysymällä hiljaa, jos et katkaise kokonaa välejä isääsi. Kehitä hyvää itsetuntoa, jotta tiedät, että isäsi käytös on täysin hänen oma vikansa.

Se löysäsi koko ajan vähän siimaa, niin että me jaksoimme pomppia narussa kuin kuolevat kalat, vaikkei sillä ollut pienintäkään aikomusta totella. Toisen huomioonottaminenhan on tossun alla olemista, ja häntä ei muijat ja kakarat komentele. Isä nautti tästä vallasta. Miten asiallisiin ja avoimiin keskusteluihin hän suhtautui halveksivasti, että olen jostain naisten lehdestä lukenut että mäkin olen nyt alkoholistin lapsi, kaikkea mä keksinkin (vrt. nykyajan muotijuttu masennus).



Mietin vain, että vaikka mulla nyt onkin kaikki ihan ok, siis oma perhe jne, voiko tuollaisesta lapsuudesta toipua ilman terapiaa. Kelaan vieläkin monia kokemuksia, jolloin koin että minun pitää jotenkin ottaa isän jännittämä tilanne haltuun, yrittää saada se jollain ovelalla manipuloinnilla asettumaan ja samalla pyydellä muilta aikuisilta anteeksi, kuitenkin niin ettei isä huomaa. Olin tuolloin alle 10.



ap

Niin sinäkin olet ilmeisesti tehnyt.

Suosittelen myös lukemaan kyseisen kirjan eli Virtahepo olohuoneessa, kirjoittajaa en juuri nyt muista.



Kertoo siitä miten yhden alkoholin käyttö vaikuttaa koko perheeseeen.



Oma isäni on alkoholisti ja odotan vain päivää että tajuaa ottaa " tarpeeksi" . Olen koko ikäni sitä joutunut sietämään; vittuilee, ivailee, alistaa, olen pelkkä paska, mitään en koskaan tee hyvin - selvinpäin on tietenkin ihan eri mieltä.

Aina saa hävetä, kotona asuessa ei koskaan voinut tuoda kavereita kuin aamupäivällä sillä isä voisi jo klo 14.00 tulla täydessä kännissä kotiin.



Ja se jatkuva pelko ja ahdistus, milloin alkaa riitelemään äidin kanssa, on vieläkin niin hyvin muistissa, että meidän perheessä on nolla toleranssi kun lapsi on kotona. Olut voidaan joskus juoda, mutta sekin niin ettei lapsi näe, aina hänen nukkumaanmenonsa jälkeen.



Ihmiset eivät tajua sitä, että se ei ole ok juoda edes sitä yhtä lapsen nähden! Lapsi saa mallin, että alkoholia kuuluu juoda saunassa ja joka ilta pari pulloa.



Em. kirjassa on hyvin kerrottu miten alkoholinkäyttö menee sukupolvelta toiselle, joten suosittelen kirjaa ihan muillekin kuin alkoholistin lapsille!

että juomme humalaan vain lähtiessämme viihteelle n. 5-6 kertaa vuodessa ja lapsi on silloin turvallisessa hoidossa

Vierailija:

Virtahepo olohuoneessa, kirjoittajaa en juuri nyt muista.

Vierailija kirjoitti:

eli joskus voi olla useita kuukausi täysin ilman juomista, mutta sitten kun maistuu, putki kestää aina 2-4 päivää. Eli aloittaa perjantaina, ei edes sammu yöksi, jatkaa heti la-aamuna, vauhti vaan kiihtyy, su-aamu kaikkien hermot on jo riekaleina ja isä kaikkein ärsyttävimmillään sen napsiessa loiventavia ja su-iltapäivän nukkuu, illalla kääntää kylkeään ja syö jotain ja maanantaina on taas niin kuin ei mitään. Vähän mulkoilee että onkohan äiti sille kauhean pahalla päällä.



Mitä mieltä tästä? Joten luulisin että jaksaisi paremmin useita yhden illan kännejä, kun olla sitten useamman vuorokauden 100% jännitys- ja valmiustilassa, että mitä se nyt seuraavaksi keksii. Yleensä pyytää kaikkia kavereita kylään, lähtee itse jonnekin tai soittaa joillekin ei-niin-läheisille jankatakseen jotain vanhaa juttua, joka ei kiinnosta ketään muuta kun isää vain sen takia, että hän saa vielä kerran vääntää tyhmille rautalangasta.

Oletteko ehdottaneet matkaa Minnesotaan?