Uskon että tämä pph kärsii enemmän kun pojan vanhemmat,

sitä tuskaa ei voi sanoin kuvailla

Nimim kaksi tyttöä ja yksi enkelipoika

PPH ei voi antaa itselleen koskaan anteeksi. Joutuu loppuelämänsä kantamaan taakkaa että hänen vuokseen ihmishenki on menetety, lisäksi joutuu kokemaan syyllisyyttä, että on oman elämänsä lisäksi pilannut lapsen vanhempien ja isovanhempienkin elämän.

Vanhemmat surevat, kun eivät nähneet lapsensa tulevia " etappeja" syntymäpäiviä, koulun aloittamista, ripille pääsyä, ensi treffejä..... Suru on pohjaton.



Ja miten kaikki on niin pienestä kiinni. Jos ei olisi ollut näin lauha talvi, olisi se joki ollut varmasti jäässä.



Onnettomuus tapahtui n. klo 16. Olikohan vanhempi tulossa hakemaan lastaan vaikka klo 16:15... Tai aiemmin?



Elämä on ihmeellistä. Ja välillä niin julmaa ja epäreilua.

T: äiti jolla laspi kipeänä ja veietty ihan sisäpäivä ilman yhteyttä ulkomaailmaan.. nyt avasin koneen

ihminen voi elämänsä aikana kokea. Tässä tapauksessa perhepäivähoitaja oli sisällä pukemassa lapsia, kun hänen oma tyttärensä vahti ulkona olevia lapsia. Tyttö oli heti ilmoittanut pojan katoamisesta. Raskas taakka siis perhepäivähoitajalla ja hänen tyttärellään kannettavanaan.



Ja osaan kuvitella, että hoitolapsi oli rakas myös tälle perhepäivähoitajalle. Kertakaikkiaan surullinen ja onneton tapaus.



Osanottoni.