Lue keskustelun säännöt.
=/ Mua jännittää/pelottaa ihan hirveästi ettei poikamme saa eskarissa kavereita!
14.05.2006 |
Siis oikeastaan ei mitään varsinaista syytä tähän ole... muuta kun että koulussa on eräs vuotta vanhempi poika jota meidän poika on aina ikäänkuin ihaillut... ja tämä poika on juuri sellainen jota kukaan vanhempi ei varmaan haluaisi lapsensa kaveriksi...todella huonoa esimerkkiä! =/ Joskus aikasemmin tämä kaveri kävi meillä jonkun kerran leikkimässäkin ja huomasin miten hän selvästi alisti meidän poikaa koska on vanhempi ja mukamas viisaampi. =( Nyt olimme eskariin tutustumassa ja nämä nykyiset eskarit sekä ekaluokkalaiset olivat samassa luokassa (pieni kyläkoulu) ja huomasin että tämä poika on todellinen häirikkö ja rääväsuu siellä koulussakin! Välitunnilla poikani sai isompia oppilaita " kummioppilaikseen" ja selvästi ole ylpeä siitä että sai isompia " kavereita" =) Sitten hän yritti mennä juttelemaan tämän kyseisen pojan kanssa sekä muiden nykyisten eskarien kanssa ja huomasin kuinka heti alkoi se lällätys siellä... eli kun meidän poika sanoi jotain niin toiset heti lässyttivät samat asiat perässä! =( ja muutenkin jotenkin naureskelivat vaan pojalleni... Poikamme on hirveän huolestunut nykyisin siitä, että jos kaikki eivät pidäkään hänestä... kerhossakin jos joku (ihan hyvällä) nauraa hänen sanomisillee tai teoilleen niin heti luulee ja tuskailee että " se ei varmaan nyt tykkää musta" =/
Pelkään että hän ei halua enää mennä eskariin jos isommat pojat alkavat heti naureskelemaan ja syrjimään! =(
Varmaan toisaalta turhaa, mutta minkäs sitä äiti tunteilleen voi! =/
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikani aloitti tammikuussa päiväkodissa ja pahin pelkoni, että poika tulee kiusatuksi ja ei saa kavereita, kävi toteen. =(
Nyt menee jo paremmin, mutta niin monesti lähdin töihin itkien, kun kiusaaminen alkoi heti aamusta. Samoin usein hakiessani poikaa hoidosta, törmäsin tilanteisiin, jossa poikaa tönittiin yms...
Juttelin asiasta hoitajien kanssa ja he eivät olleet huomanneet mitään. Silti pojalla oli joskus jopa jälkiä väkivaltaisista kiusanteoista. Olin aktiivinen ja puolusti lastani. Komensin lapsia kovaan ääneen, kun törmäsin näihin tönimisiin. Silloin hoitajatkin alkoivat havahtumaan.
Nyt poika on saanut paljon kavereita, mutta alku oli todellakin rankkaa, niin äidille, kuin pojalle.
Ole aktiivinen äiti, puolusta lastasi, jotta hän tietää sinun huolehtivan hänestä. Kiusaamista ei SAA/TARVITSE hyväksyä, vaikka hoitajat sitä vähättelisivätkin. Toivotaan kuitenkin, että eskari alkaisi pojallasi hyvin ja pelkosi osoittautuisi turhaksi. Tsemppiä!