Miten välttyy muuttumasta katkeraksi?

Itse pääsin siitä sillä tavalla, että noin vuoden päästä kykenin antamaan hänelle anteeksi. Ja sitten estin häntä tekemästä enempää tuhoa. Eli en suostu kaikkiin vaatimuksiin ex:n taholta. Arvioin vaikutuksen lapseen ja sitten vasta päätän, että onko hyvä idea vai ei. Aloin elää omaa uutta ihanaa elämää. Nyt 3v erosta (no ei ihan mutta kohta) ja elän parhainta aikaani koskaan.

Kolme vuottako tässä pitää odottaa?? Apua?

Mitä ihmiset sanois,jos ottais heti uuden miehen?

Meillä yhteinen lapsi, joka vasta 8 kk vanha.

En kestä olla yksin, enkä jaksa hoitaa kaikkea yksin.

suhde sen kauemmin siitä kestää toipua.



Anna itsellesi aikaa. Älä suin päin ryntää uuteen suhteeseen.

ym. kunnossa. Elämä on ihanaa. Ex mies sen sijaan eronnut jo kauan aikaa sitten siitä naisesta, jonka vuoksi minut ja alle vuoden ikäisen lapsensa jätti, ei ole löytänyt uutta naista ja tuntuu pyöriskelevän aikamoisissa itsesyytöksissä...Yrittää nyt takaisin esikoululaisen lapsensa elämään, joka on täysin kiintynyt isäpuoleensa, ainoaan isään, jonka on kasvaessaan tuntenut. Tänä päivänä säälin tuota miestä, jota pitkään vihasin. Tuntui, että elämä oli epäreilua, kaikki paska minun niskassani ja hän vain juhli ja nautti vapaudesta. Näin jälkikäteen ymmärrän, että eihän se niin ollut ja että niin makaa kuin petaa. Minä rakensin itselleni elämää, tulevaisuutta ja perhettä, hän pakoili sitä kaikkea.



Mutta aikaa se ottaa. Minulla meni pari vuotta päästä pahimman yli ja pystyä avautumaan uudelle suhteelle tosissaan. (Tapasin nyk. mieheni kyllä jo vajaa vuosi eron jälkeen, mutta kunnolla aloimme seurustella vasta yli vuoden päästä tästä tapailun aloittamisesta). Katkera olin ainakin vuoden. Vihainen vielä pidempään. Väsynyt, turhautunut, stressaantunut ja ylityöllistetty (koti, lapsi, työelämä ja vielä opiskelu päälle) pitkän pitkän aikaa...Vasta viimeisen vuoden verran voin sanoa olleeni TÄYSIN kaiken menneen yli, päästänyt irti kaunasta exää kohtaan ja pystyn nykyään muistamaan jopa hyviä aikoja exän ja minun suhteesta.

Anna itsellesi aikaa. Anna itsesi olla myös katkera, turha siitä on yrittää yli tai ympäri. Ole väsynyt, ole kaunainen, mitä sitten. Kunhan et pidä sitten niistä tunteista kynsin hampain kiinni kun ne alkavat väistämättä jossain vaiheessa vanhentua ja helpottaa. Äläkä mieti, että kuinka kauan tätä kestää...Sitä nyt kestää aikansa. Elä vain eteen päin ja anna tunteiden olla mitä ovat, mutta usko meitä ja muita saman kokeneita, että AJAN KANSSA SE MENEE OHI. Nyt se ei siltä tunnu, mutta kyllä se menee. Yksi kaunis päivä elämäsi on taas mallillaan ja se uusi mieskin tulee kun on sen aika, ennemmin tai myöhemmin. Nyt sinun pitää vaan sinnitellä jonkin aikaa.

Sellaista se elämä välillä on.



Tsemppiä ja voimia!