Sinä joka toisessa ketjussa sanoit lapsellasi olevan add!!!

Erityislapsen äidin vuodatus (siis ketjun otsikko oli tuo) Siinä on aika kattava kuvaus vuoden takaisesta elämästämme.



Kirjoitin sen reilu vuosi sitten kun olin täysin kypsä elämääni, nyt on jo asiat paljon paremmin :)



Terveisin add-pojan äiti

laita sittenkin hakuun



JÄLKIKIRJOITUS: VUOSI KULUNUT.



(otsikko)



Haku ei löydä tuolla aikaisemmalla koska siitä on yli vuosi kulunut.

jos nyt ehtisi kirjoittaakin.



... Jaa, näköjään nopeasti " unohtuu" kun elämä on muuttunut helpommaksi. Seuraavat ovat sitten niitä ongelmakohtia mitä add on tuonut perheeseemme, poikamme on kaikesta huolimatta aivan ihana, kiltti ja hyväntahtoinen lapsi. Ja lääkkeen myötä kaikki osa-alueet ovat helpottuneet.



Poikaa joutuu ohjaamaan kaikissa siirtymätilanteissa, hänen on vaikea luopua esim. leikistä kun ollaan lähdössä jonnekin tms. Varsinkin aamut ovat joskus tosi stressaavia kun taksilla pitää olla juuri oikeaan kellonaikaan eikä pojalla tunnu olevan kiireentajua ollenkaan. Kun tähän lisää vielä sen että vaatteet, hanskat ym. varusteet ovat yleensä paikassa jossa niiden ei pitäisi olla eli kadoksissa niin usein menee tosi tiukille ehtiminen.



Kolmannelle luokalle siirtymisen jälkeen koulussa on ollut vaikeaa kun pitää seurata lukujärjestystä ja vaihtaa usein luokkaa. (Nyt poika on neljännellä ja on monissa asioissa aika pulassa, paitsi että matikassa hän on " nero" .) Lapsi on hidas aloittamaan tehtäviä ja juuri kun hän on vihdoin päässyt vauhtiin niin tunti loppuukin ja pitää lopettaa. Tästä seuraa se että kotiin jää paljon tehtävää, eikä läksyjen luvusta tule mitään kotona. Jos olen samassa huoneessa poika puhuu koko ajan jotain mikä ei liity läksyihin ja jos menen muualle niin poika liukenee paikalta. (Tähän lääkkeen vaikutus on ollut kaikkein huomattavin, nyt poika tekee läksyt lähes oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. !!)



Pettymyksensietokyvyn takia itku- ja ulvontakohtauksia on usein, ja täytyy sanoa että varsinkin julkisilla paikoilla ne ovat aika kiusallisia, kun kyseessä on jo aika iso lapsi. Ollaan aika usein herätetty aika kyseenalaista huomiota. Koko perheen kauppareissut ovatkin aika kortilla meidän perheessä.



Add aiheuttaa jatkuvaa " haahuilua" , poika on omissa ajatuksissaan (ajatukset ylivilkkaat, vaikka poika vaikuttaa alivilkkaalta?), sählää, törmäilee esteisiin yms. Puhuu lähes tauotta, keskeyttää toisten puhetta ja sosiaalista tilannetaju on puutteellista.



Suurimpia harmeja mitä add on pojalleni auheuttanut on kavereiden puute, poikamme on karkottanut monta kaveriaan sillä että itkee ja ulvoo kun leikit eivät mene niinkuin hän haluaisi (taas syynä ylireagointi pettymyksiin) ja nyt pojallamme ei ole pihapiirissä yhtään kaveria. :/



Elämä add-lapsen kanssa on jatkuvaa ohjaamista ja vahtimista että lapsi tekee mitä pitää ja on siellä missä kuuluukin.



Niin joo, tämähän on perinnöllistä ja nyt olenkin miettinyt sitä että onko tässä vastaus siihen että olen ollut aina toivottoman epäjärjestelmällinen ja vähän haahuilevainen. Ei tarvitse kaukaa etsiä mistä poikani on perinyt osan näistä piirteistä. (Tosin tuskin olisin add-diagnoosia pienenä saanut kuitenkaan, mutta piirteitä mulla on ihan selvästi...)



Tulipas vähän sekavasti kirjoitettua. (?)



Terv. add-pojan äiti